Vuoden 2012 presidentinvaaleista on kehittynyt ennennäkömätön markkinointikampanja. Kaksi hyvää ehdokasta yrittävät valloittaa enemmistön sydämet. Tässä kampanjassa kannatusjoukkojen luovuus on päässyt valoilleen mitä moninaisimmin keinoin - on Haaviston kannattajien Finlandia Flashsmobia, Niinistöllä mm. Pahvi-Saulia tai Café Niinistöjä. Vahvasti näyttää siltä, että näistä vaaleista on tulossa todelliset imagovaalit: mielikuva ja tykkääminen ratkaisevat. Lopputulokseen vaikuttavat sanavalinnat ja mielipiteet, äänestäjien kasvokkain kohtaamiset ja tv-esiintymiset, jopa puolisot.
Voidaanko presidentinvaalien yhteydessä kuitenkaan puhua henkilöbrändistä? Mitä eroa on brändillä ja imagolla? Nämä kysymykset ovat vaivanneet mieltäni jo jonkin aikaa, kun olen pohtinut brändin arvon määrittämistä ja hinnoittelua. Eihän presidentillä tai poliitikolla ole markkinahintaa, presidenttiä ei voi ostaa vaan hänet valitaan ja palkkakin on markkinoista riippumaton.
Imago on mielikuva, brändillä on taloudellinen arvo
Olennaisin ero mielestäni brändin ja imagon välillä on taloudellinen arvo. Brändin arvo voidaan jotenkin mitata rahassa. Imago puolestaan on osa brändiä - sekä tuotebrändissä, yritysbrändissä että henkilöbrändissä. Ennen henkilöbrändillä tarkoitettiin lähinnä julkisuuden henkilöitä, urheilijoita tai artisteja. Heidän kanssaan tehtiin markkinointiyhteistyösopimuksia, jotka perustuivat tuotteen tai yrityksen ja henkilöbrändin yhteensopivuuteen.
Hakukoneajassa periaatteessa kaikille syntyy digitaalinen persoona, hakukoneen määrittämä henkilöbrändi tai imago. Miten siis määritellään henkilöbrändi?
Työsuhteessa henkilön imago, tunnettuus ja verkostot voivat tuoda yritykselle lisäarvoa ja siten vaikuttaa positiivisesti palkkaukseen tai urakehitykseen. Yrittäjänä tai freelancerina tavoitteena on tunnettuuden lisäksi pystyä myös parantamaan katetta joko korkeammalla hintapyynnöllä tai kaupallistamalla tekijänoikeuksien kautta syntyvää aineetonta varallisuutta. Luovan alan yrittäjän tase on yleensä kovin ohut, sinne ei voi kirjata osaamisinvestointeja kuten teollisissa yrityksissä laiteinvestointeja. Osaamis- ja tietoalan yrittäjän tase on melko suoraan laskutuksesta riippuvainen. Tekijänoikeustulot ja teosten versiointi voi tuoda kassavirtaa pitkältä ajalta, se on kuitenkin ristiriidassa sosiaalisen median ja ilmaisen tiedon jakamisen kanssa.
Henkilöbrändin arvonmääritys
Henkilöbrändiä voidaan arvottaa periaatteessa samalla tavalla kuin yritys- tai tuotebrändejäkin: markkina-, tuotto- tai kustannusperusteisesti. Jos Oprah brändille pitäisi laskea brändiarvo, niin mitä ottaisit huomioon? Entä Suomessa, maksetaanko meillä henkilöbrändeistä hintapreemiota vai kilpailutammeko palvelut verkon avulla? Olemmeko me niin kustannustietoisia, että brändeillä ei ole hintaan paljon vaikutusta? Mikä oikeastaan vaikuttaa suomalaisen henkilöbrändin hinnoitteluun?
Paljon avoimia kysymyksiä, vähän valmiita vastauksia. Mitä mieltä sinä olet: pitäisikö puhua henkilöbrändistä vai sittenkin vain imagosta?
Imago ja osaamisen markkinointi
2.2.2012
16.1.2012
Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen?
Viime päivät olen pyöritellyt ajatuksia suomalaisesta arvomaailmasta ja miten henkilöbrändäys siihen oikein istuu. Päädyin kysymään kaksi kysymystä:
1. Millainen on suomalainen arvomaailma ja mikä on sen viitekehys
2. Mitä henkilöbrändäyksellä oikeastaan ymmärretään
Itseasiassa molemmat sanat - sekä brändi että arvo - voidaan ymmärtää hyvin monella tavalla. On siis hyvä ensin määrittää, mitä sanoilla tarkoitetaan.
Brändi sanan historiahan tulee polttomerkistä. Karjankasvatuksen yhteydessä lyötiin eläimen kupeeseen polttomerkki, josta sen omistaja voitiin tunnistaa. Nykyään brändi sanaa käytetään markkinoinnin yhteydessä. Wikipedian mukaan se liittyy tuotteeseen tai palveluun, mutta sitä voidaan soveltaa myös yritykseen, julkiseen laitokseen, yhtyeeseen, henkilöön tai poliitikkoon.
Henkilöbrändi on merkitykseltään mielenkiintoinen: sillä voidaan tarkoittaa toisaalta julkisuuden henkilöä tai artistia, asiantuntijaa, yrittäjää tai laajemmassa merkityksessä ketä tahansa ihmistä, hänen maineen ja imagon yhdistelmää. Henkilöbrändin laaja merkitys on noussut käytöön erityisesti sosiaalisen median ja digitaalisen läsnäolon yleistyessä ja arkipäiväistyessä. Sitä käytetään usein kuvaamaan henkilön digitaalista persoonaa.
Suomalaiset arvot voidaan jäsentää Schwartzin arvoteorian mukaisesti ns. arvokehälle. Suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisiä arvoja ovat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus. Me siis arvostamme samankaltaisuutta, emme halua erottua massasta ulkonäöllisesti tai mielipiteillä, sekä haluamme tietynlaista vakautta elinoloihimme. Leikillisesti meitä voisi kai kuvata Muumimaaksi. Me emme arvosta vallan ja rahan tavoittelua, mutta toisaalta meillä ei ole myöskään vahvoja siteitä perinteisiin ja traditioihin, kuten monissa vanhemmissa kulttuureissa. Suomalaiset arvot ovat lähes päinvastaisia amerikkalaisessa kulttuurissa tyypillisille arvoille, joissa korostuu mm. vahvasti suorittaminen sekä rahan ja yhteiskunnallisen vallan tavoittelu. Suomalainen arvomaailma korostaa yhteisen hyvän tavoittelua henkilökohtaisen menestyksen sijaan. Onko siis ihme, että meillä henkilöbrändäystä pidetään jonkinlaisena pyrkyryytenä tai itsekkäänä menestyksen tavoitteluna?
Osaamistaloudessa ja verkoistumisessa on tärkeää tiedostaa ja tuoda oma osaamisensa esiin. Tätä henkilöbrändäys pyrkii tekemään. Vaan mitä tapahtuu, jos kulttuurissa tällaista pidetään itsekkäänä ja yhteisen edun vastaisena? Miten voimme tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, jos oma erityisosaaminen olisi hyvä pitää omana tietonaan ja olla mahdollisimman samankaltainen? Miten voi syntyä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja keskusteluja, jos kontaktoimme ihmisiä vain työpaikan tai ulkokuoren perustella ja verkotumme vain samankaltaisten ihmisten kanssa?
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmetteli kriittiseen sävyyn Suomen lääkärilehden kolumnissa marraskuussa 2010, miten nuori toimittaja halusi hänestä esimerkkitarinan henkilöbrändäyksestä päämäärän saavuttamisessa. Toimittaja oli sitä mieltä, että yksilön menestys riippuu tulevaisuudessa hänen brändistään, professori taas kyseenalaisti näkemyksen, että olisi käyttänyt tutkimustyötään luodakseen tietynlaisen kuvan julkisuuteen ja tutkimustyö olisi antanut raamit hänen persoonalleen. Kolumni siteerasi toimittajaa seuraavasti:
– Olen törmännyt jo kahden eri firman mainokseen, jotka lupaavat luoda ihmiselle sellaisen brändin, että hän UPJ-systeemin mukaisissa kehityskeskusteluissa saa sillä nostettua ns. henkiosaansa eli henkilökohtaisen osaamisen euromäärää palkassaan.
Toimittaja siis viittasi henkilöbrändäyksellä henkilökohtaisten taitojen ja osaamisen kehittämiseen tai esiintuomiseen siten, että sillä olisi vaikutusta palkkaukseen valtion uudessa palkitsemisjärjestelmässä (UPJ). (Esimerkiksi yliopistoilla on palkkausjärjestelmissään käytössä henkilökohtainen palkanosa)
Hyvä esimerkki kahdesta täysin erilaisesta arvonäkökulmasta! Toimittaja halusi brändäyksellä vaikuttaa taloudelliseen menestykseen, professori oli sitä mieltä, että osaaminen ja asiantuntijuus pitäisi riittää. Ennen ehkä riittikin, että aloittaa tutkijanuran ja etenee siinä iän myötä. Ennen eläkkeistä ei tarvinnut huolehtia ja ikälisät kertyivät mukavasti pitkissä valtion työsuhteissa. Nykyään kilpailu työpaikoista kovanee, virkasuhteet ovat muuttuneet akateemisiksi pätkätöiksi ja oma osaaminen sekä sen tuoma lisäarvo pitää osata tuoda esille yhä paremmin.
Turha vaatimattomuus ei ketään kaunista. Pyy ei ole parempi pivossa, sillä siellä sen arvo laskee yhtä varmasti kuin inflaatio nakertaa rahan arvoa nollakorkoisella pankkitilillä. Omasta osaamisesta saa olla ylpeä, sitä pitää arvostaa ja sitä pitää jatkojalostaa. Tämän vapaaehtoisen oman osaamisen jatkojalostuksen pitää myös näkyä yksilön tulokehityksessä, vaikka yhteiskuntamme paine sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen on kova.
Henkilöbrändäystä voidaan käyttää myös yhteisen hyvän luomiseen: sekä yrityksen menestyksen että yhteiskunnan kehittämiseen. Sen ei tarvitse palvella vain yksilöllisiä päämääriä.
1. Millainen on suomalainen arvomaailma ja mikä on sen viitekehys
2. Mitä henkilöbrändäyksellä oikeastaan ymmärretään
Itseasiassa molemmat sanat - sekä brändi että arvo - voidaan ymmärtää hyvin monella tavalla. On siis hyvä ensin määrittää, mitä sanoilla tarkoitetaan.
Brändi sanan historiahan tulee polttomerkistä. Karjankasvatuksen yhteydessä lyötiin eläimen kupeeseen polttomerkki, josta sen omistaja voitiin tunnistaa. Nykyään brändi sanaa käytetään markkinoinnin yhteydessä. Wikipedian mukaan se liittyy tuotteeseen tai palveluun, mutta sitä voidaan soveltaa myös yritykseen, julkiseen laitokseen, yhtyeeseen, henkilöön tai poliitikkoon.
Henkilöbrändi on merkitykseltään mielenkiintoinen: sillä voidaan tarkoittaa toisaalta julkisuuden henkilöä tai artistia, asiantuntijaa, yrittäjää tai laajemmassa merkityksessä ketä tahansa ihmistä, hänen maineen ja imagon yhdistelmää. Henkilöbrändin laaja merkitys on noussut käytöön erityisesti sosiaalisen median ja digitaalisen läsnäolon yleistyessä ja arkipäiväistyessä. Sitä käytetään usein kuvaamaan henkilön digitaalista persoonaa.
Suomalaiset arvot voidaan jäsentää Schwartzin arvoteorian mukaisesti ns. arvokehälle. Suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisiä arvoja ovat hyväntahtoisuus, turvallisuus, universalismi ja yhdenmukaisuus. Me siis arvostamme samankaltaisuutta, emme halua erottua massasta ulkonäöllisesti tai mielipiteillä, sekä haluamme tietynlaista vakautta elinoloihimme. Leikillisesti meitä voisi kai kuvata Muumimaaksi. Me emme arvosta vallan ja rahan tavoittelua, mutta toisaalta meillä ei ole myöskään vahvoja siteitä perinteisiin ja traditioihin, kuten monissa vanhemmissa kulttuureissa. Suomalaiset arvot ovat lähes päinvastaisia amerikkalaisessa kulttuurissa tyypillisille arvoille, joissa korostuu mm. vahvasti suorittaminen sekä rahan ja yhteiskunnallisen vallan tavoittelu. Suomalainen arvomaailma korostaa yhteisen hyvän tavoittelua henkilökohtaisen menestyksen sijaan. Onko siis ihme, että meillä henkilöbrändäystä pidetään jonkinlaisena pyrkyryytenä tai itsekkäänä menestyksen tavoitteluna?
Osaamistaloudessa ja verkoistumisessa on tärkeää tiedostaa ja tuoda oma osaamisensa esiin. Tätä henkilöbrändäys pyrkii tekemään. Vaan mitä tapahtuu, jos kulttuurissa tällaista pidetään itsekkäänä ja yhteisen edun vastaisena? Miten voimme tutustua uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, jos oma erityisosaaminen olisi hyvä pitää omana tietonaan ja olla mahdollisimman samankaltainen? Miten voi syntyä uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia ja keskusteluja, jos kontaktoimme ihmisiä vain työpaikan tai ulkokuoren perustella ja verkotumme vain samankaltaisten ihmisten kanssa?
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen ihmetteli kriittiseen sävyyn Suomen lääkärilehden kolumnissa marraskuussa 2010, miten nuori toimittaja halusi hänestä esimerkkitarinan henkilöbrändäyksestä päämäärän saavuttamisessa. Toimittaja oli sitä mieltä, että yksilön menestys riippuu tulevaisuudessa hänen brändistään, professori taas kyseenalaisti näkemyksen, että olisi käyttänyt tutkimustyötään luodakseen tietynlaisen kuvan julkisuuteen ja tutkimustyö olisi antanut raamit hänen persoonalleen. Kolumni siteerasi toimittajaa seuraavasti:
– Olen törmännyt jo kahden eri firman mainokseen, jotka lupaavat luoda ihmiselle sellaisen brändin, että hän UPJ-systeemin mukaisissa kehityskeskusteluissa saa sillä nostettua ns. henkiosaansa eli henkilökohtaisen osaamisen euromäärää palkassaan.
Toimittaja siis viittasi henkilöbrändäyksellä henkilökohtaisten taitojen ja osaamisen kehittämiseen tai esiintuomiseen siten, että sillä olisi vaikutusta palkkaukseen valtion uudessa palkitsemisjärjestelmässä (UPJ). (Esimerkiksi yliopistoilla on palkkausjärjestelmissään käytössä henkilökohtainen palkanosa)
Hyvä esimerkki kahdesta täysin erilaisesta arvonäkökulmasta! Toimittaja halusi brändäyksellä vaikuttaa taloudelliseen menestykseen, professori oli sitä mieltä, että osaaminen ja asiantuntijuus pitäisi riittää. Ennen ehkä riittikin, että aloittaa tutkijanuran ja etenee siinä iän myötä. Ennen eläkkeistä ei tarvinnut huolehtia ja ikälisät kertyivät mukavasti pitkissä valtion työsuhteissa. Nykyään kilpailu työpaikoista kovanee, virkasuhteet ovat muuttuneet akateemisiksi pätkätöiksi ja oma osaaminen sekä sen tuoma lisäarvo pitää osata tuoda esille yhä paremmin.
Turha vaatimattomuus ei ketään kaunista. Pyy ei ole parempi pivossa, sillä siellä sen arvo laskee yhtä varmasti kuin inflaatio nakertaa rahan arvoa nollakorkoisella pankkitilillä. Omasta osaamisesta saa olla ylpeä, sitä pitää arvostaa ja sitä pitää jatkojalostaa. Tämän vapaaehtoisen oman osaamisen jatkojalostuksen pitää myös näkyä yksilön tulokehityksessä, vaikka yhteiskuntamme paine sosiaaliseen yhdenmukaisuuteen on kova.
Henkilöbrändäystä voidaan käyttää myös yhteisen hyvän luomiseen: sekä yrityksen menestyksen että yhteiskunnan kehittämiseen. Sen ei tarvitse palvella vain yksilöllisiä päämääriä.
11.1.2012
Osaaminen, esteettinen ja atleettinen kompetenssi
Kilpailun koventuessa työmarkkinoilla on keskusteluun tullut mukaan myös työnantajan odotukset työntekijän ulkonäköä kohtaan sekä työnhakutilanteessa että palveluyritysten yrityskuvan hallinnan kannalta. Vuonna 2010 sveitsiläispankki UBS kohautti tarkasti yksilöidyllä yli 40-sivuisella ohjeistuksella työntekijän ulkoisesta olemuksesta. Paria kuukautta myöhemmin pankki kuitenkin taipui keventämään ohjeistuksiaan siitä, miten ulkoisella olemuksella tulee viestiä yrityksen imagoa sveitsiläisestä tarkkuudesta ja tasokkuudesta.
Sinänsä palvelualan brändin henkilökunnan työpukeutumisen kontrolloinnissa ei ole mitään uutta: ravintolassa, huvipuistoissa ja lentoyhtiöiden henkilökunnalla on aina ollut omat "brändiasut". Finnair, McDonalds, Sokos - vain muutamia mainitakseni. Ei myöskään ole mikään salaisuus, että pidemmät, hoikemmat tai kauniimmat ovat edenneet paremmin urallaan, mikä myös on näkynyt tiettynä palkkapreemiona (Hamermesh, Biddle: Beauty and the Labor Market, 1994).
Uutena akateemisissa tutkimuksissa on mukaan tullut työntekijöiden suosiminen tai syrjiminen esteettisiin perustein. Karlstadtin yliopiston työelämätutkija Henrietta Huzell on tutkinut erityisesti hotelli- ja ravintola-alan sekä vähittäiskaupan työntekijöiden ulkonäköön kohdistuvia työnantajaodotuksia. Vuonna 2011 hän haastatteli 1000 yrityksen edustajaa ja tulokset olivat aika selkeitä: kuusi kymmenestä työnantajasta toivoi hyvännäköistä työntekijää, seitsemän kymmenestä ei mielellään palkkaisi ylipainoista työntekijää ja 90% työnantajista haluaa, että työntekijät ovat hyvässä fyysisessä kunnossa. Tulkinnanvaraista on, tarkoitetaanko tutkimuksessa terveyttä vai hyvää kestävyyskuntoa. Lisäksi vähittäiskaupan puolella ulkoisen olemuksen merkitystä piti merkittävänä lähes kahdeksan kymmenestä.
Tutkimuksen mukaan ulkonäkötekijät eivät kuitenkaan ole lisänneet näiden yritysten liikevaihtoa tai parantaneet kannattavuutta. Huzellin uusimmassa tutkimuksessa hän tarkastelee esteettisen ja atleettisen (aesthetic and athletic) työvoiman kysynnän merkitystä myös sairaspoissolojen ja kuntoutuskustannusten minimoinnin kannalta. Tutkimus on julkaistu vuonna 2011 Economic and Industrial Democracy julkaisussa.
Mielenkiintoinen uusi amerikkalaistutkimus liittyy kosmetiikan käyttöön ja mielikuvaan henkilön ammatillisesta pätevyydestä. Siinä ei tutkittu henkilön kasvojen kauneuden tai hoikkuuden merkitystä, vaan nimenomaan mikä merkitys meikin määrällä on mielikuvaan ammatillisesta kompetenssista. Yllättävää kyllä, amerikkalaisessa kohdeyleisössä sekä työmeikki että voimakkaampi meikki viestivät uskottavuutta. Itse en ole täysin vakuuttunut, että tutkimustulokset toimisivat myös Suomessa. Varmasti huoliteltu ulkonäkö ja hillitty meikki näin tekevät, mutta liian voimakas meikki todennäköisesti kyllä syö uskottavuutta. Kansainvälisessä markkinoinnissa kannattaa tulos kuitenkin pitää mielessä. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä vakuuta maailmalla.
Millainen työ, sellainen tyyli. Vapaa-ajalla on sallittua pukeutua rennommin, mutta verkottuneessa maailmassa kannattaa ottaa huomioon, että netti on auki 24/7 ja kuka tahansa voi joutua koska tahansa digikameran kuvattavaksi ja verkkoon.
Lopputulemana vetäisin näistä tuloksista johtopäätökset, että vastuu sekä ennaltaehkäisevästä terveydestä että huolitellusta ulkomuodosta on yksilöllä. Jos siihen ei panosta, edessä voi olla syrjintä esteettisin perustein. Meikillä, kampauksella ja pukeutumisella voi tehdä ihmeitä. Samoin liikunta ja oikea ravinto ovat terveyden lähtökohtia. Toki se maksaa, ja palvelualalla palkat ovat matalat.
Aiheesta myös ElämänTimantti ja henkilöbrändit digiajassa blogissa: Onko työmarkkinoilla valttia osaaminen vai ulkokuori?
Sinänsä palvelualan brändin henkilökunnan työpukeutumisen kontrolloinnissa ei ole mitään uutta: ravintolassa, huvipuistoissa ja lentoyhtiöiden henkilökunnalla on aina ollut omat "brändiasut". Finnair, McDonalds, Sokos - vain muutamia mainitakseni. Ei myöskään ole mikään salaisuus, että pidemmät, hoikemmat tai kauniimmat ovat edenneet paremmin urallaan, mikä myös on näkynyt tiettynä palkkapreemiona (Hamermesh, Biddle: Beauty and the Labor Market, 1994).
Uutena akateemisissa tutkimuksissa on mukaan tullut työntekijöiden suosiminen tai syrjiminen esteettisiin perustein. Karlstadtin yliopiston työelämätutkija Henrietta Huzell on tutkinut erityisesti hotelli- ja ravintola-alan sekä vähittäiskaupan työntekijöiden ulkonäköön kohdistuvia työnantajaodotuksia. Vuonna 2011 hän haastatteli 1000 yrityksen edustajaa ja tulokset olivat aika selkeitä: kuusi kymmenestä työnantajasta toivoi hyvännäköistä työntekijää, seitsemän kymmenestä ei mielellään palkkaisi ylipainoista työntekijää ja 90% työnantajista haluaa, että työntekijät ovat hyvässä fyysisessä kunnossa. Tulkinnanvaraista on, tarkoitetaanko tutkimuksessa terveyttä vai hyvää kestävyyskuntoa. Lisäksi vähittäiskaupan puolella ulkoisen olemuksen merkitystä piti merkittävänä lähes kahdeksan kymmenestä.
Tutkimuksen mukaan ulkonäkötekijät eivät kuitenkaan ole lisänneet näiden yritysten liikevaihtoa tai parantaneet kannattavuutta. Huzellin uusimmassa tutkimuksessa hän tarkastelee esteettisen ja atleettisen (aesthetic and athletic) työvoiman kysynnän merkitystä myös sairaspoissolojen ja kuntoutuskustannusten minimoinnin kannalta. Tutkimus on julkaistu vuonna 2011 Economic and Industrial Democracy julkaisussa.
Mielenkiintoinen uusi amerikkalaistutkimus liittyy kosmetiikan käyttöön ja mielikuvaan henkilön ammatillisesta pätevyydestä. Siinä ei tutkittu henkilön kasvojen kauneuden tai hoikkuuden merkitystä, vaan nimenomaan mikä merkitys meikin määrällä on mielikuvaan ammatillisesta kompetenssista. Yllättävää kyllä, amerikkalaisessa kohdeyleisössä sekä työmeikki että voimakkaampi meikki viestivät uskottavuutta. Itse en ole täysin vakuuttunut, että tutkimustulokset toimisivat myös Suomessa. Varmasti huoliteltu ulkonäkö ja hillitty meikki näin tekevät, mutta liian voimakas meikki todennäköisesti kyllä syö uskottavuutta. Kansainvälisessä markkinoinnissa kannattaa tulos kuitenkin pitää mielessä. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä vakuuta maailmalla.
Millainen työ, sellainen tyyli. Vapaa-ajalla on sallittua pukeutua rennommin, mutta verkottuneessa maailmassa kannattaa ottaa huomioon, että netti on auki 24/7 ja kuka tahansa voi joutua koska tahansa digikameran kuvattavaksi ja verkkoon.
Lopputulemana vetäisin näistä tuloksista johtopäätökset, että vastuu sekä ennaltaehkäisevästä terveydestä että huolitellusta ulkomuodosta on yksilöllä. Jos siihen ei panosta, edessä voi olla syrjintä esteettisin perustein. Meikillä, kampauksella ja pukeutumisella voi tehdä ihmeitä. Samoin liikunta ja oikea ravinto ovat terveyden lähtökohtia. Toki se maksaa, ja palvelualalla palkat ovat matalat.
Aiheesta myös ElämänTimantti ja henkilöbrändit digiajassa blogissa: Onko työmarkkinoilla valttia osaaminen vai ulkokuori?
22.10.2011
Onko sinulla rohkeutta olla oma itsesi?
Viime keskiviikkona 19.10.2011 järjestettiin ensimmäistä kertaa Ihmisoikeuksien päivän tapahtuma (Global Dignity Day) Espoossa. Tapahtuma oli hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä Tukikummit ry:lle lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen. Puhujina oli huippunimiä, mm. arkkipiispa Desmond Tutu ja Norjan kruununprinssi Haakon. Tapahtuman isänä voidaan pitää filosofi Pekka Himasta, yhtä Global Dignity hankkeen perustajaa. Iso kiitos hänelle tapahtumasta!
Puheenvuorossaan Himanen soitti pätkän Kari Rydmanin Niin kaunis on maa kappaleesta. Se kertoo toisaalta elämän rajallisuudesta, mutta samalla myös siitä, että elämä voittaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus tässä ja nyt tehdä arvostavia tekoja toisillemme, lisätä toinen toistemme omanarvontuntoa. Elämä on suora lähetys, siihen ei saa toista mahdollisuutta.
Itseasiassa arvolähtöisellä henkilöbrändäyksellä on paljon samaa dignity ajattelun kanssa: se on sitä, että uskallat olla oma itsesi! Ole rohkea, ole ainutlaatuinen!
-
Puheenvuorossaan Himanen soitti pätkän Kari Rydmanin Niin kaunis on maa kappaleesta. Se kertoo toisaalta elämän rajallisuudesta, mutta samalla myös siitä, että elämä voittaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus tässä ja nyt tehdä arvostavia tekoja toisillemme, lisätä toinen toistemme omanarvontuntoa. Elämä on suora lähetys, siihen ei saa toista mahdollisuutta.
Itseasiassa arvolähtöisellä henkilöbrändäyksellä on paljon samaa dignity ajattelun kanssa: se on sitä, että uskallat olla oma itsesi! Ole rohkea, ole ainutlaatuinen!
Your life is limited, have the courage to be you. -Pekka Himanen
-
2.10.2011
Käsikirjoituksista vientituotteiksi
Helsingin Sanomat kertoi kulttuurisivuillaan Petri Kotwican Musta jää -elokuvan uudelleenfilmatisoinnista Koreassa. Elokuva sai nimekseen Love, In Between ja genreksi erootinen draama. Hieno elokuva sai uuden mielenkiintoisen muodon. Tarina on sama, mutta kerronnan yksityiskohdat ja musiikki ovat muuttuneet.
Suomessa Remake-oikeuksien myynti on ollut vähäistä. Mahdolliseksi syyksi käsikirjoittajien killan puheenjohtaja Pekko Pesonen arvioi HS:n mukaan sen, että Suomessa ei ole tehty kovin paljon genre-elokuvia. Itse muistan innostuneeni FC Venuksen käsikirjoituksen myynnistä Saksaan 2006. Ihmettelin miksei suomalaisia käsikirjoituksia tarjota enemmän isojen tuotantobudjettien maihin. Osaamisen markkinointiahan sekin on.
Kotwica tuo haastattelussa esiin Hollywood muotin tyypilliset piirteet: agenttitarinoita tai toisen osapuolen mielenvikaisuutta, aseita ja ampumista. Sellaistahan se taitaa olla. Siinä valossa Mustan jään tarinankerronta kaikesta synkkyydestään huolimatta saa vielä lisäpisteitä. Se on osaajan tekemä hieno teos, jota on hyvä versioida myös taloudellista etua osaajalle tuottavaksi tuotteeksi. Lisää tällaista!
Trailer: Love, In Between
Suomessa Remake-oikeuksien myynti on ollut vähäistä. Mahdolliseksi syyksi käsikirjoittajien killan puheenjohtaja Pekko Pesonen arvioi HS:n mukaan sen, että Suomessa ei ole tehty kovin paljon genre-elokuvia. Itse muistan innostuneeni FC Venuksen käsikirjoituksen myynnistä Saksaan 2006. Ihmettelin miksei suomalaisia käsikirjoituksia tarjota enemmän isojen tuotantobudjettien maihin. Osaamisen markkinointiahan sekin on.
Kotwica tuo haastattelussa esiin Hollywood muotin tyypilliset piirteet: agenttitarinoita tai toisen osapuolen mielenvikaisuutta, aseita ja ampumista. Sellaistahan se taitaa olla. Siinä valossa Mustan jään tarinankerronta kaikesta synkkyydestään huolimatta saa vielä lisäpisteitä. Se on osaajan tekemä hieno teos, jota on hyvä versioida myös taloudellista etua osaajalle tuottavaksi tuotteeksi. Lisää tällaista!
Trailer: Love, In Between
24.7.2011
Työnhausta työn luomiseen
Kesällä on aikaa lukea. Tänä vuonna lukulistallani on ollut mm. Leila Simosen Naiset ja raha, Jukka ja Katri Ojasalon B-to-B palvelujen markkinointi sekä Eckhart Tollen Läsnäolon voima. Kovin erilaisia teoksia, eikö totta?
Itseäni on askarruttanut paljon ihmisten suhde rahaan, tavoitteisiin ja hyvinvointiin. Toisaalta Suomi tarvitsee kasvuyrittäjyyttä, toisaalta stressi ja menestyspaineet kuormittavat ihmisiä. Emmekä me ole kovin yrittäjähenkistä kansaa. Mikä siis neuvoksi?
Jim Collins esittelee kirjassaan Hyvästä paras kolmen ympyrän siilikonseptin. Sosiaalialalle ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden siilimalliin hän on ottanut taloudellisen tuloksen tavoittelun tilalle resurssit. Mielestäni konsepti sopii erinomaisesti myös itsensä johtamiseen, työnhakuun tai oman osaamisen markkinointiin ostopalveluina. Ydinkysymykset ovat:
Mistä olemme todella innostuneita?
Missä voimme olla maailman parhaita?
Mikä vaikuttaa resursseihimme?
Rahan tavoittelun sijaan monelle lienee houkuttelevampaa tavoitella optimaalista vapaa-ajan ja rahan suhdetta. Jotkut ihmiset haluavat rikastua - ja se on ihan ok. Mutta toisille on tärkeämpää taloudellinen turvallisuus ja eläkepäivien riittävä toimeentulo sekä riittävä aika virkistymiseen ja tärkeille ihmissuhteille. Oman osaamisen hinnoitteluun ja markkinointiin tulee suhtautua yhtä ammattimaisesti kuin B-to-B palvelujen markkinointiin: on mietittävä, mikä luo kilpailuetua ja miten rakentaa luottamukselliset win-win asiakassuhteet.
Työnhaku on muuttumassa yrittäjämäiseksi työn luomiseksi. Siinä on avuksi henkilöbrändi sekä palveluiden markkinointi ja myyntitaito. Tästä lisää syksyllä.
Itseäni on askarruttanut paljon ihmisten suhde rahaan, tavoitteisiin ja hyvinvointiin. Toisaalta Suomi tarvitsee kasvuyrittäjyyttä, toisaalta stressi ja menestyspaineet kuormittavat ihmisiä. Emmekä me ole kovin yrittäjähenkistä kansaa. Mikä siis neuvoksi?
Jim Collins esittelee kirjassaan Hyvästä paras kolmen ympyrän siilikonseptin. Sosiaalialalle ja voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden siilimalliin hän on ottanut taloudellisen tuloksen tavoittelun tilalle resurssit. Mielestäni konsepti sopii erinomaisesti myös itsensä johtamiseen, työnhakuun tai oman osaamisen markkinointiin ostopalveluina. Ydinkysymykset ovat:
Mistä olemme todella innostuneita?
Missä voimme olla maailman parhaita?
Mikä vaikuttaa resursseihimme?
Rahan tavoittelun sijaan monelle lienee houkuttelevampaa tavoitella optimaalista vapaa-ajan ja rahan suhdetta. Jotkut ihmiset haluavat rikastua - ja se on ihan ok. Mutta toisille on tärkeämpää taloudellinen turvallisuus ja eläkepäivien riittävä toimeentulo sekä riittävä aika virkistymiseen ja tärkeille ihmissuhteille. Oman osaamisen hinnoitteluun ja markkinointiin tulee suhtautua yhtä ammattimaisesti kuin B-to-B palvelujen markkinointiin: on mietittävä, mikä luo kilpailuetua ja miten rakentaa luottamukselliset win-win asiakassuhteet.
Työnhaku on muuttumassa yrittäjämäiseksi työn luomiseksi. Siinä on avuksi henkilöbrändi sekä palveluiden markkinointi ja myyntitaito. Tästä lisää syksyllä.
6.5.2011
Kehystarinalla on merkitystä
Niin henkilöbrändeillä kuin yrityksilläkin kehystarinoilla on vahva merkitys. Se kertoo usein tilanteesta, jossa yritys sai alkunsa tai tapahtumasta, joka muutti henkilön elämää. Marimekko, Suunto ja Rapala ovat esimerkkejä kansainvälistyneistä yrityksistä, joilla kaikilla on vahva kehystarina. Samoin Kirsti Paakkasen ja Linus Turvaldsin tarinat ovat hyviä esimerkkejä kehystarinoista, joihin liittyy tietynlainen ongelmanratkaisu. Kirsti Paakkanen sai johdettavakseen kriisiyhtiön ja onnistui kääntämään sen menestykseen. Linus Turvalds taas tunnetaan Linux-käyttöjärjestelmästä ja avoimesta lähdekoodista.
Tarinat syntyvät tai ne voidaan tietoisesti rakentaa. Olennaista on kuitenkin, että ne ovat aitoja. Hyvä kehystarina kertoo, mikä sai henkilön valitsemaan juuri tämän uran tai mitkä tapahtumat edelsivät oman yrityksen perustamista. Hyvä tarina koskettaa tunnetasolla ja sitä voidaan kuljettaa eteen päin yrityksen tai henkilön omien tekojen kautta.
Aivan kuten käsikirjoituksessakin, myös kehystarinassa tulee olla teema. Mihin sinä tai yrityksesi on erikoistunut? Mikä on se punainen lanka, joka kulkee läpi ansioluettelosi tai yrityksen tarjoaman? Kuten draamassa tai dekkarissa, niin myös elämässä ihmisiä kiinnostaa, miksi valitsit juuri tämän työn tai toimialan. Ja mihin olet matkalla.
Usein tarinat liittyvät omiin unelmiin ja valintoihin. Jotta se puhuttelee myös asiakkaita tai suurta yleisöä, sen pitää myös tarjota samastumiskohteita ja inspiraation lähteitä. Hyvä tarina jättää jälkeensä innostuksen tai ihailun kipinän : wow, olipa hieno juttu. Se herättää luottamusta ja rakentaa suhteita, heimoja.
Tarinat syntyvät tai ne voidaan tietoisesti rakentaa. Olennaista on kuitenkin, että ne ovat aitoja. Hyvä kehystarina kertoo, mikä sai henkilön valitsemaan juuri tämän uran tai mitkä tapahtumat edelsivät oman yrityksen perustamista. Hyvä tarina koskettaa tunnetasolla ja sitä voidaan kuljettaa eteen päin yrityksen tai henkilön omien tekojen kautta.
Aivan kuten käsikirjoituksessakin, myös kehystarinassa tulee olla teema. Mihin sinä tai yrityksesi on erikoistunut? Mikä on se punainen lanka, joka kulkee läpi ansioluettelosi tai yrityksen tarjoaman? Kuten draamassa tai dekkarissa, niin myös elämässä ihmisiä kiinnostaa, miksi valitsit juuri tämän työn tai toimialan. Ja mihin olet matkalla.
Usein tarinat liittyvät omiin unelmiin ja valintoihin. Jotta se puhuttelee myös asiakkaita tai suurta yleisöä, sen pitää myös tarjota samastumiskohteita ja inspiraation lähteitä. Hyvä tarina jättää jälkeensä innostuksen tai ihailun kipinän : wow, olipa hieno juttu. Se herättää luottamusta ja rakentaa suhteita, heimoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)