Kilpailun koventuessa työmarkkinoilla on keskusteluun tullut mukaan myös työnantajan odotukset työntekijän ulkonäköä kohtaan sekä työnhakutilanteessa että palveluyritysten yrityskuvan hallinnan kannalta. Vuonna 2010 sveitsiläispankki UBS kohautti tarkasti yksilöidyllä yli 40-sivuisella ohjeistuksella työntekijän ulkoisesta olemuksesta. Paria kuukautta myöhemmin pankki kuitenkin taipui keventämään ohjeistuksiaan siitä, miten ulkoisella olemuksella tulee viestiä yrityksen imagoa sveitsiläisestä tarkkuudesta ja tasokkuudesta.
Sinänsä palvelualan brändin henkilökunnan työpukeutumisen kontrolloinnissa ei ole mitään uutta: ravintolassa, huvipuistoissa ja lentoyhtiöiden henkilökunnalla on aina ollut omat "brändiasut". Finnair, McDonalds, Sokos - vain muutamia mainitakseni. Ei myöskään ole mikään salaisuus, että pidemmät, hoikemmat tai kauniimmat ovat edenneet paremmin urallaan, mikä myös on näkynyt tiettynä palkkapreemiona (Hamermesh, Biddle: Beauty and the Labor Market, 1994).
Uutena akateemisissa tutkimuksissa on mukaan tullut työntekijöiden suosiminen tai syrjiminen esteettisiin perustein. Karlstadtin yliopiston työelämätutkija Henrietta Huzell on tutkinut erityisesti hotelli- ja ravintola-alan sekä vähittäiskaupan työntekijöiden ulkonäköön kohdistuvia työnantajaodotuksia. Vuonna 2011 hän haastatteli 1000 yrityksen edustajaa ja tulokset olivat aika selkeitä: kuusi kymmenestä työnantajasta toivoi hyvännäköistä työntekijää, seitsemän kymmenestä ei mielellään palkkaisi ylipainoista työntekijää ja 90% työnantajista haluaa, että työntekijät ovat hyvässä fyysisessä kunnossa. Tulkinnanvaraista on, tarkoitetaanko tutkimuksessa terveyttä vai hyvää kestävyyskuntoa. Lisäksi vähittäiskaupan puolella ulkoisen olemuksen merkitystä piti merkittävänä lähes kahdeksan kymmenestä.
Tutkimuksen mukaan ulkonäkötekijät eivät kuitenkaan ole lisänneet näiden yritysten liikevaihtoa tai parantaneet kannattavuutta. Huzellin uusimmassa tutkimuksessa hän tarkastelee esteettisen ja atleettisen (aesthetic and athletic) työvoiman kysynnän merkitystä myös sairaspoissolojen ja kuntoutuskustannusten minimoinnin kannalta. Tutkimus on julkaistu vuonna 2011 Economic and Industrial Democracy julkaisussa.
Mielenkiintoinen uusi amerikkalaistutkimus liittyy kosmetiikan käyttöön ja mielikuvaan henkilön ammatillisesta pätevyydestä. Siinä ei tutkittu henkilön kasvojen kauneuden tai hoikkuuden merkitystä, vaan nimenomaan mikä merkitys meikin määrällä on mielikuvaan ammatillisesta kompetenssista. Yllättävää kyllä, amerikkalaisessa kohdeyleisössä sekä työmeikki että voimakkaampi meikki viestivät uskottavuutta. Itse en ole täysin vakuuttunut, että tutkimustulokset toimisivat myös Suomessa. Varmasti huoliteltu ulkonäkö ja hillitty meikki näin tekevät, mutta liian voimakas meikki todennäköisesti kyllä syö uskottavuutta. Kansainvälisessä markkinoinnissa kannattaa tulos kuitenkin pitää mielessä. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä vakuuta maailmalla.
Millainen työ, sellainen tyyli. Vapaa-ajalla on sallittua pukeutua rennommin, mutta verkottuneessa maailmassa kannattaa ottaa huomioon, että netti on auki 24/7 ja kuka tahansa voi joutua koska tahansa digikameran kuvattavaksi ja verkkoon.
Lopputulemana vetäisin näistä tuloksista johtopäätökset, että vastuu sekä ennaltaehkäisevästä terveydestä että huolitellusta ulkomuodosta on yksilöllä. Jos siihen ei panosta, edessä voi olla syrjintä esteettisin perustein. Meikillä, kampauksella ja pukeutumisella voi tehdä ihmeitä. Samoin liikunta ja oikea ravinto ovat terveyden lähtökohtia. Toki se maksaa, ja palvelualalla palkat ovat matalat.
Aiheesta myös ElämänTimantti ja henkilöbrändit digiajassa blogissa: Onko työmarkkinoilla valttia osaaminen vai ulkokuori?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti