Vuoden 2012 presidentinvaaleista on kehittynyt ennennäkömätön markkinointikampanja. Kaksi hyvää ehdokasta yrittävät valloittaa enemmistön sydämet. Tässä kampanjassa kannatusjoukkojen luovuus on päässyt valoilleen mitä moninaisimmin keinoin - on Haaviston kannattajien Finlandia Flashsmobia, Niinistöllä mm. Pahvi-Saulia tai Café Niinistöjä. Vahvasti näyttää siltä, että näistä vaaleista on tulossa todelliset imagovaalit: mielikuva ja tykkääminen ratkaisevat. Lopputulokseen vaikuttavat sanavalinnat ja mielipiteet, äänestäjien kasvokkain kohtaamiset ja tv-esiintymiset, jopa puolisot.
Voidaanko presidentinvaalien yhteydessä kuitenkaan puhua henkilöbrändistä? Mitä eroa on brändillä ja imagolla? Nämä kysymykset ovat vaivanneet mieltäni jo jonkin aikaa, kun olen pohtinut brändin arvon määrittämistä ja hinnoittelua. Eihän presidentillä tai poliitikolla ole markkinahintaa, presidenttiä ei voi ostaa vaan hänet valitaan ja palkkakin on markkinoista riippumaton.
Imago on mielikuva, brändillä on taloudellinen arvo
Olennaisin ero mielestäni brändin ja imagon välillä on taloudellinen arvo. Brändin arvo voidaan jotenkin mitata rahassa. Imago puolestaan on osa brändiä - sekä tuotebrändissä, yritysbrändissä että henkilöbrändissä. Ennen henkilöbrändillä tarkoitettiin lähinnä julkisuuden henkilöitä, urheilijoita tai artisteja. Heidän kanssaan tehtiin markkinointiyhteistyösopimuksia, jotka perustuivat tuotteen tai yrityksen ja henkilöbrändin yhteensopivuuteen.
Hakukoneajassa periaatteessa kaikille syntyy digitaalinen persoona, hakukoneen määrittämä henkilöbrändi tai imago. Miten siis määritellään henkilöbrändi?
Työsuhteessa henkilön imago, tunnettuus ja verkostot voivat tuoda yritykselle lisäarvoa ja siten vaikuttaa positiivisesti palkkaukseen tai urakehitykseen. Yrittäjänä tai freelancerina tavoitteena on tunnettuuden lisäksi pystyä myös parantamaan katetta joko korkeammalla hintapyynnöllä tai kaupallistamalla tekijänoikeuksien kautta syntyvää aineetonta varallisuutta. Luovan alan yrittäjän tase on yleensä kovin ohut, sinne ei voi kirjata osaamisinvestointeja kuten teollisissa yrityksissä laiteinvestointeja. Osaamis- ja tietoalan yrittäjän tase on melko suoraan laskutuksesta riippuvainen. Tekijänoikeustulot ja teosten versiointi voi tuoda kassavirtaa pitkältä ajalta, se on kuitenkin ristiriidassa sosiaalisen median ja ilmaisen tiedon jakamisen kanssa.
Henkilöbrändin arvonmääritys
Henkilöbrändiä voidaan arvottaa periaatteessa samalla tavalla kuin yritys- tai tuotebrändejäkin: markkina-, tuotto- tai kustannusperusteisesti. Jos Oprah brändille pitäisi laskea brändiarvo, niin mitä ottaisit huomioon? Entä Suomessa, maksetaanko meillä henkilöbrändeistä hintapreemiota vai kilpailutammeko palvelut verkon avulla? Olemmeko me niin kustannustietoisia, että brändeillä ei ole hintaan paljon vaikutusta? Mikä oikeastaan vaikuttaa suomalaisen henkilöbrändin hinnoitteluun?
Paljon avoimia kysymyksiä, vähän valmiita vastauksia. Mitä mieltä sinä olet: pitäisikö puhua henkilöbrändistä vai sittenkin vain imagosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti