28.11.2016

Riskinotto kannattaa hyperkilpailussa

Olen mielenkiinnolla seurannut tämän vuoden Englannin X Factoria sekä Saara Aallon huikeaa taistelua viikko viikolta. Viikolla 8 alkaa kisaväsymys varmasti painaa ja samalla pitäisi pystyä lataamaan vielä jotain uutta pöytään. Tällä viikolla minua puhutteli esityksistä eniten Saaran Winner Takes It All ja Matt Terryn Alive. 

Saara on ollut hyvä kautta linjan, mutta nyt hänen versionsa ABBA klassikosta tuntui kuin uudelta kappaleelta. Sovitus oli hieno, samoin esitys. Siinä oli vahva tarina, miltä tuntuu jäädä toiseksi - vaikkapa laulukilpailuissa. Kappale toimii mainiosti myös Spotifysta kuunneltuna. 





Matt Terry on ollut toinen suosikkini aivan alusta lähtien. Kuten tuomarit sanovat, he's got a golden voice. Tällä viikolla ihastuin hänen versioonsa Sian kappaleesta. Siinä oli hienosti tuotu esiin draaman kaari ja varsinainen tunteiden vuoristorata. Sanat tulivat hyvin esiin ja perheraatimme kisakatsomossa totesi yksimielisesti, että 'se veti niin tunteella'.

Ensin suru ja tuska, sitten viha ja lopulta vapautunut voiton tunne ja ilo: 'I'm Alive'.
Falsetin sijaan hän käytti rintaääntä ja growlia, joka toi esitykseen lisää potkua. Tuskan sijaan siinä oli voitontahtoa.

Itse asiassa esityksessä kiteytyi hienosti Brene Brownin kuvaama haavoittuvuus ja Rising Strong. Ei huono?! Miehen tunteet ovat edelleen vähän tabu, joten on hienoa nähdä tällainen esitys ja omakohtainen tarina. Vaatii melkoista rohkeutta avata sielunsa suorassa lähetyksessä koko maailmalle.
 





Molemmat laulajat ottivat esityksissään riskejä, tekivät itsensä haavoittuviksi ja kuten Simon Cowell totesi:

"In order to win you need to show passion and commitment and that's what you've shown tonight. Congratulations!" 


Tällaista riskinottoa ja itsensä ylittämistä tarvitaan myös muualla yhteiskunnassa. Kuinka moni meistä on valmis laittamaan itsemme alttiiksi epäonnistumiselle ja tulemaan tunnetasolla mukavuusalueen ulkopuolelle näin isosti? Hyperkilpailussa ei pärjää pelaamalla varman päälle ja pitämällä kiinni tutusta ja turvallisesta. Olisiko aika uskaltaa ja tehdä uuden vuoden lupaus jo nyt, vähän etukäteen?

Mitä sinä aiot uskaltaa ensi vuonna?


Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

21.11.2016

Profilointi ja data-analytiikka työllisyydenhoidossa

Muutama vuosi sitten Helsinki juhli maailman muotoilupääkaupunkina, World Design Capital 2012. Yksi hankkeista oli My e-Design ja Talent Studio. Näin jälkikäteen ajatellen, Sosiaalivirasto taisi olla hyvinkin aikaansa edellä: vasta nyt, vuonna 2016 Suomessa on herätty Big Dataan ja MyDataan. Profiloinnista on alettu puhua enemmän sekä markkinoinnissa että julkisella sektorilla. Helsingissä mm. Apottia rakennetaan Big Data alustaksi.

Talent Studio hanketta käytiin tuolloin esittelemässä myös ulkomailla. (
Lähde: www-old.eurocities.eu). Idea sinänsä on hyvä, mutta itselleni heräsi kysymys: miten kerättyä dataa käytetään profilointiin ja onko henkilöllä itsellään tietoa, mitä tietoa hänestä kerätään ja miten sitä yhdistellään eli miten hänen henkilötietojaan käytetään? Miten EU:n tietosuoja-asetus suhtautuu työnhakuvalmennuksessa tehtävään profilointiin ja data-analytiikkaan? 



Kuva 1:Talent Studion kohderyhmät, 2012.

Kuva 2: Ideaaliasiakkaan profiili, 2012.


Kuva 3: Valmennusmodulit, 2012.


Kuva 4: Profiloinnin muuttujat, 2012. 



Erityisesti Kuva 4, jossa on 20 erilaista profiloinnin muuttujaa, herätti minussa ihmetystä. Voiko henkilötietolain (tai muun lain) nojalla kerätä tällaisia tietoja työnhakijoita tai nykyisistä työntekijöistä ilman heidän suostumustaan profilointiin:

ikä, henkilökohtaiset ominaisuudet, taloudellinen asema, ammatti, koulutus, ICT (taidot vai käytettävissä oleva laite?), kielitaito, sosiaaliset verkostot, asunto ja auto, arvot ja asenteet, tavoitteet ja motivaatio, harrastukset, vapaa-aika, kulutustottumukset, henkilökohtainen tietohallinto, viikko- ja päivärytmi, hallinnolliset palvelut, habitus ja viiteryhmät, roolit sekä persoonallisuus.


Kun työllisyydenhoito on siirtymässä sote-uudistukessa maakunnille kysymys henkilötietojen keräämisestä, tietosuojasta ja profiloinnista lienee hyvinkin ajankohtainen. Entä miten tieto virtaa Kelan ja kuntien tai maakuntien välillä työllisyydenhoitoasioissa? Yhdistetäänkö sote-tietoihin esimerkiksi Trafin tietoja tai muuta avointa dataa? Luovutetaanko tietoja myös yrityksille?

Sunnuntain Helsingin Sanomissa (20.11.2016) oli Karlssonin hauskan oivaltava pilapiirros. Siinä kerrottin hallituksen aikeista yhtiöittää julkinen työnvälitys. Kuvassa toinen kavereista toteaa, että olisi saanut hyvän duunin, mutta kun ei ollut Plussa-korttia.

MyData hengessä henkilötieto tulee olla yksilön itsensä hyödynnettävissä ja hänellä tulee olla mahdollisuus tarkistaa, miten hänen tietojaan käytetään - kuka sitä pääsee katsomaan, käsittelemään, muokkaamaan ja miten tietoja yhdistellään. Ajatelkaapa, miten tekoäly mahtaisi käsitellä tuollaista dataa. Yksilöllä itsellään pitäisi olla mahdollisuus hyötyä kerätystä tiedosta ja analytiikasta. Silloin se parantaisi henkilön itsetuntemusta, elämänhallintaa ja itsensä johtamisen edellytyksiä. Jos taas tietoa käytetään henkilön tarkkailuun hänen itsensä tietämättä, olemme helposti data-analytiikan tummalla puolella. 



Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

12.11.2016

Miten yhdistää unelmien työ ja asiakaslähtöinen liiketoiminta

Henkilöbrändäyksen yhteydessä kuulee usein kysyttävät: mistä sinut tunnetaan? Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä lähdetään kysymyksestä: mistä sinä haluat tulla tunnetuksi? Ero on pieni, mutta merkittävä. Antakaahan kun selitän.

Perinteinen ammatillinen identiteetti rakentuu pitkälle työelämätaitojen tai toimialojen ympärille. Se on laatikkoleikki, jossa tulevaisuutemme halutaan määritellä menneisyyden perusteella. 


Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä tärkeintä on motivaatio ja innostus; mikä sinua inspiroi tai mitkä asiat ovat Sinulle todellä tärkeitä. Voit myös miettiä, mikä asia ärsyttää sinua totaalisesti ja johon haluaisit parannusta. On tärkeää erottaa

  • työ, jota tehdään koska sattuu osaamaan asian hyvin ja
  • työskentely jonkin asia vuoksi, jonka kokee tärkeäksi ja josta on aidosti kiinnostunut. 
Kun suunnittelet uraloikkaa tai uutta liiketoimintaa, selvitä mitä vaihtoehtoja on jo olemassa ja mitä tarjonnasta vielä puuttuu. Tulevaisuudessa unelmatyö saattaa hyvinkin olla yrittäjämäistä ongelmien ratkaisemista. Niitä toteutetaan projektimaisesti tai sen ajan, kun markkinoilla (ihmisillä) on ratkaisulle tarvetta. Sitten on aika etsiä uusia inspiroivia haasteita, joiden ratkaisemissa voit auttaa muita ja samalla luoda asiakaslähtöistä liiketoimintaa. 


Mistä haaveilit nuorena? 

Hyvä tapa lähteä tutkimusmatkalle omien innostustensa lähteille, on miettiä nuoruuttaan. Millaisia muistoja tulee mieleesi, kun muistelet lapsuuttasi? Entä mitkä asiat olivat superkiinnostavia teininä? Nautitko kavereiden kanssa yhdessä tekemistä, vai keskityitkö omassa rauhassa ideoiden kehittelyyn tai pienoismallien rakenteluun? Mitkä olivat ne syyt, jotka johtivat tietyn ammatin opiskeluun? Jos valitsit koulutuksen toisten mieliksi tai järkisyistä, mikä olisi ollut se ammatti, mistä oikeasti haaveilit?

Meillä kaikilla on omat synnynnäiset lahjakkuutemme, jotka eivät aina pääse näkyviin. Syystä tai toisesta. Avartava kysymys voisi olla: mistä sinut silloin tunnettiin? Tee lista niistä asioista, joita nautit nuoruudessa ja mistä sinulla on hyviä muistoja. Voit katsella vanhoja valokuvia tai kuunnella lempimusiikkiasi niiltä ajoilta. 
Löydätkö niistä yhteistä nimittäjää? Voisiko näistä asioista tai lahjoistasi nousta joku tänä päivänä relevantti uusi ammatti tai liikeidea?

Itse olin jo nuorella iällä kiinnostunut musiikista, kuvittamisesta ja tarinankerronnasta. Saatoin soittaa tuntikausia pianoa ja piirtää tai maalata kuvia, jotka muuttuivat tarinoiksi. Haaveilin näyttelijän, muusikon tai arkeologin ammateista. Opettelin isäni kanssa erilaisia kieliä Yleisradion kielikurssilla. Olin pohjattoman luova, utelias ja opinhaluinen. Myöhemmin lukiossa kiinnostuin psykologista, ja se oli ehkä ensimmäinen 'järkevä' ammatinvalintaan viittava kiinnostuksen kohde. Toisin kuitenkin kävi: päädyin opiskelemaan kääntämistä ja tulkintaa sekä kauppatieteitä - kieliä ja markkinointia.  

Mikä sinua ärsyttää? 

Tee positiivisten asioiden lisäksi lista asioista, jotka sinua ärsyttävät nykyään - työssä, liikenteessä, asiointipalveluissa tai vapaa-ajalla. Ehkä sinua hiertää jokin yhteiskunnallinen epäkohta, johon haluaisit vaikuttaa. Jos esimerkiksi nautit nuorena pienoismallien tekemisestä, voisiko asuinympäristön kehittämisestä löytyä sinulle mieleinen vaikuttamiskanava? Anna hullujenkin ajatusten tulla esiin ja kirjaa ne kaikki ylös. 

Kun olet kehitellyt erilaisia ratkaisuja epäkohtiin, on aika miettiä ketkä muut arvostaisivat ideaasi ja olisivatko he valmiita maksamaan toteutuksesta? Jos vastaus on kyllä, sinulla saattaa olla markkina uudelle tuotteelle tai palvelukonseptille. 


“You can only become truly accomplished at something you love. Don’t make money your goal. Instead pursue the things you love doing and then do them so well that people can’t take their eyes off of you.” 

Maya Angelou

6.11.2016

Haavoittuvuus työelämässä - voiko johtaja olla haavoittuva?

Kun kuulet sanan haavoittuvuus, tuleeko mieleesi ensimmäisenä tietoturva vai inhimilliset tunteet? Onko haavoittuvuus heikkoutta ja voiko työpaikalla olla haavoittuva?

Olen vuoden verran pohtinut tunteiden paikkaa työelämässä. Kesällä löysin professori Brené Brownin kirjat ja kiinnostuin hänen tavastaan lähestyä analyyttisesti aihetta kvalitatiivisen tutkimuksen kautta (grounded theory). Erityisen kiinnostavaa tämä on itsensä johtamisen näkökulmasta.

Brown määrittelee haavoittuvuuden (vulnerability) seuraavasti:

"Haavoittuvuus on epävarmuutta, riskiä ja tunneperäistä itsensä altistamista." 

Verkossa on paljon mielenkiintoisia Brownin puheita ja videoita, mutta yksi kiinnitti erityisesti huomioni. Chase Jarvisin haastattelussa ’Daring Greatly to Unlock Your Creativity’, nousi yleisön joukosta (34’30’’) esiin kysymys, miten haavoittuvuus sopii työelämään. Kysyjä oli nainen ja yrittäjä, jota kiinnosti miten voi olla samalla menestyvä työelämässä ja haavoittuva. Mielenkiintoinen kysymys. 

Brené Brown kertoi tyylilleen uskollisena mielenkiintoisen tositarinan omasta elämästään eräässä esiintymistilaisuudessa. Hän kertoo, että vaikka hänen ydinosaamisensa liittyy nimenomaan häpeään ja haavoittuvaisuuden tunteisiin, yrityksissä halutaan hänet puhumaan… mielellään jostain muusta aiheesta. Ihan mistä tahansa muusta, mutta ei häpeästä ja haavoittuvaisuudesta!  Hassua.
Hän jatkaa. Kuitenkin ne ominaisuudet ja käyttäytymismallit, jota työelämässä nykyään peräänkuulutetaan ovat usein:

luottamus (trust)

sitoutuminen (engagement)
vastuullisuus (accountability)
muutosmyönteisyys (adaptibility to change)
innovaatio (innovation)
luovuus (creativity)

 – ne kaikki vaativat epävarmuuden sietokykyä, riskinottoa ja itsensä tunnetasolla altistamista – siis haavoittuvuutta!




Suomen kielessä ei oikein helposti löydy edes sanoja kuvaamaan tätä. Me puhumme mukavuusalueen ulkopuolelle tulemisesta ja taloudellisesta tai liiketoiminnan riskinotosta, nykyään jopa epäonnistumisestakin – mutta millä sanoilla voimme kuvata emotionaalista riskinottoa, torjutuksi tulemista, naurun alaiseksi joutumista, ilkeää kritiikkiä tai hylätyksi tulemisen tunteita työelämässä? 

Brené Brown kysyy ansiokkaasti videolla, miten voi olla johtaja, jos ei ole valmis kohtamaan haavoittuvuutta ja laittamaan itseään likoon.  Hänen mielestä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten määrittelemme haavoittuvaisuuden. Olen samaa mieltä. Ylipäätänsä tunteista pitäisi uskaltaa puhua enemmän. 

Tämä on mielestäni erityisen tärkeää nyt, kun tekoäly ja data-analytiikka tulee ottamaan ison osan ihmisten ennen hoitamista tehtävistä. Haavoittuvuus on ihmisellä täysin eri asia kuin koneelle. Veikkaan kuitenkin, että keskustelemme enemmän tietojärjestelmien kuin ihmisten haavoittuvuudesta. 

Miten sinun mielestäsi luovuutta ja rohkeutta voisi lisätä työpaikoilla? Millaista on haavoittuvaisuus työpaikalla – ja onko työntekijän ja johtajan haavoittuvaisuus erilaista? 



Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.