Miten yhdistää unelmien työ ja asiakaslähtöinen liiketoiminta

Henkilöbrändäyksen yhteydessä kuulee usein kysyttävät: mistä sinut tunnetaan? Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä lähdetään kysymyksestä: mistä sinä haluat tulla tunnetuksi? Ero on pieni, mutta merkittävä. Antakaahan kun selitän.

Perinteinen ammatillinen identiteetti rakentuu pitkälle työelämätaitojen tai toimialojen ympärille. Se on laatikkoleikki, jossa tulevaisuutemme halutaan määritellä menneisyyden perusteella. 

Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä tärkeintä on motivaatio ja innostus; mikä sinua inspiroi tai mitkä asiat ovat Sinulle todellä tärkeitä. Voit myös miettiä, mikä asia ärsyttää sinua totaalisesti ja johon haluaisit parannusta. On tärkeää erottaa

• työ, jota tehdään koska sattuu osaamaan asian hyvin ja
• työskentely jonkin asia vuoksi, jonka kokee tärkeäksi ja josta on aidosti kiinnostunut. 

Kun suunnittelet uraloikkaa tai uutta liiketoimintaa, selvitä mitä vaihtoehtoja on jo olemassa ja mitä tarjonnasta vielä puuttuu. Tulevaisuudessa unelmatyö saattaa hyvinkin olla yrittäjämäistä ongelmien ratkaisemista. Niitä toteutetaan projektimaisesti tai sen ajan, kun markkinoilla (ihmisillä) on ratkaisulle tarvetta. Sitten on aika etsiä uusia inspiroivia haasteita, joiden ratkaisemissa voit auttaa muita ja samalla luoda asiakaslähtöistä liiketoimintaa. 

Mistä haaveilit nuorena? 

Hyvä tapa lähteä tutkimusmatkalle omien innostustensa lähteille, on miettiä nuoruuttaan. Millaisia muistoja tulee mieleesi, kun muistelet lapsuuttasi? Entä mitkä asiat olivat superkiinnostavia teininä? Nautitko kavereiden kanssa yhdessä tekemistä, vai keskityitkö omassa rauhassa ideoiden kehittelyyn tai pienoismallien rakenteluun? Mitkä olivat ne syyt, jotka johtivat tietyn ammatin opiskeluun? Jos valitsit koulutuksen toisten mieliksi tai järkisyistä, mikä olisi ollut se ammatti, mistä oikeasti haaveilit?

Meillä kaikilla on omat synnynnäiset lahjakkuutemme, jotka eivät aina pääse näkyviin. Syystä tai toisesta. Avartava kysymys voisi olla: mistä sinut silloin tunnettiin? Tee lista niistä asioista, joita nautit nuoruudessa ja mistä sinulla on hyviä muistoja. Voit katsella vanhoja valokuvia tai kuunnella lempimusiikkiasi niiltä ajoilta. Löydätkö niistä yhteistä nimittäjää? Voisiko näistä asioista tai lahjoistasi nousta joku tänä päivänä relevantti uusi ammatti tai liikeidea?

Itse olin jo nuorella iällä kiinnostunut musiikista, kuvittamisesta ja tarinankerronnasta. Saatoin soittaa tuntikausia pianoa ja piirtää tai maalata kuvia, jotka muuttuivat tarinoiksi. Haaveilin näyttelijän, muusikon tai arkeologin ammateista. Opettelin isäni kanssa erilaisia kieliä Yleisradion kielikurssilla. Olin pohjattoman luova, utelias ja opinhaluinen. Myöhemmin lukiossa kiinnostuin psykologista, ja se oli ehkä ensimmäinen 'järkevä' ammatinvalintaan viittava kiinnostuksen kohde. Toisin kuitenkin kävi: päädyin opiskelemaan kääntämistä ja tulkintaa sekä kauppatieteitä - kieliä ja markkinointia.  

Mikä sinua ärsyttää? 

Tee positiivisten asioiden lisäksi lista asioista, jotka sinua ärsyttävät nykyään - työssä, liikenteessä, asiointipalveluissa tai vapaa-ajalla. Ehkä sinua hiertää jokin yhteiskunnallinen epäkohta, johon haluaisit vaikuttaa. Jos esimerkiksi nautit nuorena pienoismallien tekemisestä, voisiko asuinympäristön kehittämisestä löytyä sinulle mieleinen vaikuttamiskanava? Anna hullujenkin ajatusten tulla esiin ja kirjaa ne kaikki ylös. 

Kun olet kehitellyt erilaisia ratkaisuja epäkohtiin, on aika miettiä ketkä muut arvostaisivat ideaasi ja olisivatko he valmiita maksamaan toteutuksesta? Jos vastaus on kyllä, sinulla saattaa olla markkina uudelle tuotteelle tai palvelukonseptille. 

“You can only become truly accomplished at something you love. Don’t make money your goal. Instead pursue the things you love doing and then do them so well that people can’t take their eyes off of you.” 

Maya Angelou

Haavoittuvuus työelämässä - voiko johtaja olla haavoittuva?

Kun kuulet sanan haavoittuvuus, tuleeko mieleesi ensimmäisenä tietoturva vai inhimilliset tunteet? Onko haavoittuvuus heikkoutta ja voiko työpaikalla olla haavoittuva?

Olen vuoden verran pohtinut tunteiden paikkaa työelämässä. Kesällä löysin professori Brené Brownin kirjat ja kiinnostuin hänen tavastaan lähestyä analyyttisesti aihetta kvalitatiivisen tutkimuksen kautta (grounded theory). Erityisen kiinnostavaa tämä on itsensä johtamisen näkökulmasta.

Brown määrittelee haavoittuvuuden (vulnerability) seuraavasti:

"Haavoittuvuus on epävarmuutta, riskiä ja tunneperäistä itsensä altistamista." 

Verkossa on paljon mielenkiintoisia Brownin puheita ja videoita, mutta yksi kiinnitti erityisesti huomioni. Chase Jarvisin haastattelussa ’Daring Greatly to Unlock Your Creativity’, nousi yleisön joukosta (34’30’’) esiin kysymys, miten haavoittuvuus sopii työelämään. Kysyjä oli nainen ja yrittäjä, jota kiinnosti miten voi olla samalla menestyvä työelämässä ja haavoittuva. Mielenkiintoinen kysymys. 

Brené Brown kertoi tyylilleen uskollisena mielenkiintoisen tositarinan omasta elämästään eräässä esiintymistilaisuudessa. Hän kertoo, että vaikka hänen ydinosaamisensa liittyy nimenomaan häpeään ja haavoittuvaisuuden tunteisiin, yrityksissä halutaan hänet puhumaan… mielellään jostain muusta aiheesta. Ihan mistä tahansa muusta, mutta ei häpeästä ja haavoittuvaisuudesta!  Hassua.
Hän jatkaa. Kuitenkin ne ominaisuudet ja käyttäytymismallit, jota työelämässä nykyään peräänkuulutetaan ovat usein:

luottamus (trust)
sitoutuminen (engagement)
vastuullisuus (accountability)
muutosmyönteisyys (adaptibility to change)
innovaatio (innovation)
luovuus (creativity)

 – ne kaikki vaativat epävarmuuden sietokykyä, riskinottoa ja itsensä tunnetasolla altistamista – siis haavoittuvuutta!



Suomen kielessä ei oikein helposti löydy edes sanoja kuvaamaan tätä. Me puhumme mukavuusalueen ulkopuolelle tulemisesta ja taloudellisesta tai liiketoiminnan riskinotosta, nykyään jopa epäonnistumisestakin – mutta millä sanoilla voimme kuvata emotionaalista riskinottoa, torjutuksi tulemista, naurun alaiseksi joutumista, ilkeää kritiikkiä tai hylätyksi tulemisen tunteita työelämässä? 

Brené Brown kysyy ansiokkaasti videolla, miten voi olla johtaja, jos ei ole valmis kohtamaan haavoittuvuutta ja laittamaan itseään likoon.  Hänen mielestä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten määrittelemme haavoittuvaisuuden. Olen samaa mieltä. Ylipäätänsä tunteista pitäisi uskaltaa puhua enemmän. 

Tämä on mielestäni erityisen tärkeää nyt, kun tekoäly ja data-analytiikka tulee ottamaan ison osan ihmisten ennen hoitamista tehtävistä. Haavoittuvuus on ihmisellä täysin eri asia kuin koneelle. Veikkaan kuitenkin, että keskustelemme enemmän tietojärjestelmien kuin ihmisten haavoittuvuudesta. 

Miten sinun mielestäsi luovuutta ja rohkeutta voisi lisätä työpaikoilla? Millaista on haavoittuvaisuus työpaikalla – ja onko työntekijän ja johtajan haavoittuvaisuus erilaista? 

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Henkilöbrändäys on elämän designia

Henkilöbrändäyksestä on puhuttu paljon työnhaun yhteydessä. Itse olen pyrkinyt välittämään holistisempaa näkemystä aiheesta - joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Henkilöbrändäys liittyy usein elämän muutoskohtiin, jolloin olemme uuden edessä, eikä valmista toimintamallia ole. Arvot ja eletty elämä antavat suuntaa tulevalle, henkilöbrändäysprosessissa luomme ammatillisen nahkamme uudestaan. Se ei tapahdu viidessä minuutissa, eikä edes viikossa.

Henkilöbrändäystä voisi kutsua vaikkapa elämän designiksi. Uudelleenmuotoilussa tulee huomioida niin ammatilliset intressit kuin myös taloudelliset ja muut resurssit: millaista elämänlaatua tavoittelemme ja kenen seurassa haluamme aikaamme viettää nyt ja tulevaisuudessa? Henkilöbrändäys on siis paljon enemmän kuin vain työmarkkinoiden markkinointiviestintää. Toki se sitäkin on - ja paljon enemmän. Henkilöbrändäys on halua erottua, rohkeutta kulkea omia polkujaan. Työsuhteessa työntekijä määrittyy usein yritysbrändin kautta. Vaatii suurta rohkeutta johdolta nostaa työntekijöitä henkilöbrändin asemaan. Yrittäjän tai itsensä työllistäjän tapauksessa henkilöbrändäys on luonnollisempaa. Designereilla ja artisteilla se on must.

Brändäys ei kuitenkaan ole vielä markkinointia, eikä markkinointi brändäystä. Brändäys asemoi henkilön mielen kartalla tiettyyn paikkaan, markkinointi tuo sen oikeiden ostajien eteen.