Henkilöbrändäyksellä arvot näkyviksi

Törmään usein kysymykseen, mitä ihmettä arvolähtöinen henkilöbrändäys oikein on. Yritän sitä hieman tässä avata.

Arvot ohjaavat jokapäiväistä toimintaamme. Ne ovat elämämme moraalinen koodisto ja teemme valintoja niiden perusteella. Ne kertovat meistä ja motiiveistemme. Millaiset ovat Sinun arvosi? 

Arvoja voi lähestyä useammalla tavalla. Aiemmassa kirjoituksessani Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen käsittelin suomalaisia arvoja. Siinä viittasin professori Shalom Schwartzin arvoteoriaan. Se on yksi, universaali ja mitattava tapa lähestyä arvoja.

Toinen tapa on erilaiset listat, joista voi tunnistaa itselleen tärkeitä henkilökohtaisia arvoja. Tällaisia ovat esimerkiksi turvallisuus, terveys, oppiminen ja itsensä kehittäminen, seikkailu, oikeudenmukaisuus, rikkaus, taloudellinen turvallisuus, itsenäisyys, vaikutusvalta, perinteiden kunnioittaminen, jne. Listat ovat epävirallisia, mutta auttavat hyvin omien, itselleen tärkeiden arvojen tunnistamisessa.

Kolmas tapa lähestyä arvoja on miettiä ketkä ovat henkilöt, joita ihailet ja arvostat. Ketkä ovat sinun elämäsi Hall of Fame'ssa? Valitse spontaanisti 3-5 henkilöä, jotka tulevat mieleesi. Mieti jokaisen kohdalla, mitä ominaisuuksia heissä ihailet? Kirjaa ne ylös. Löydätkö jotain yhteistä nimittäjää tai punaista lankaa, mikä heidät yhdistää? Se mitä muissa ihailet, kertoo usein myös omista arvoistasi. Yllättävää mutta loogista, eikö vain?

Jos siis henkilöbrändäys on sisäinen minäsi ulkoisesti ilmaistuna, niin arvot ovat elämäsi kiintopisteitä, joita vastaan peilaat päätöksiäsi ja tekojasi. Ne määrittävät myös muille sitä, kuka olet ja mitä haluat. Siksi niiden ymmärtäminen ja näkyviksi tekeminen on tärkeää 

Arvot ja viestintä

Sosiaalisessa mediassa johtopäätöksiä vedetään ulkoisesta olemuksesta hyvinkin nopeasti. Kertooko sinun some-persoonasi todellisista arvoistasi ja viestiikö se niitä asioita, joita kohti olet matkalla?

Kun itse tein arvoharjoituksen, huomasin miten vaikeaa on luopua ajatuksesta, että pitäisi pukeutua niin, että tulisi hyväksytyksi tietyn yleisön taholta. Imagokonsulttina olin oppinut varsinaiseksi kameleontiksi. Mietin miten minun tulee sopeuttaa omaa pukeutumistani. Lopulta opettajani ja mentorini sai minut pysähtymään kysymällä: mutta kuka SINÄ olet?

Omat arvoni tai brändiattribuutit ovat rohkea, luova ja hauska - sekä yrittäjähenkinen ja hyväsydäminen. Myös terveys ja aitous ovat tärkeitä arvojani. Silti koen vaikeaksi tuoda niitä kuvien kautta näkyväksi. Ehkä kuulun siihen ikäluokkaan, jolle on iskostettu mieleen, miten tulisi käyttäytyä tai pukeutua, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuitenkin luova ihminen on leikkisä ja kokeilunhaluinen. Jos olet luova ja itseohjautuva, ei kannata näyttää kiltiltä ja kuuliaiselta. Se antaa vain väärän kuvan ja johtaa myöhemmin konflikteihin.  

Onnistuneessa henkilöbrändäksessä kaikki viestintä on linjassa henkilön omien arvojen kanssa: ulkoinen olemus, sosiaalisen median profiilit ja statuspäivitykset, valokuvat ja tuotteet tai palvelut. Rehellisesti määritetyt arvot ja niiden johdonmukainen viestiminen on tärkeää oman hyvinvointimme kannalta. Se voimaannuutta ja antaa itseluottamusta. Samalla se puhuttelee juuri oikeanlaisia sidosryhmiä; sellaisia jotka ovat jo lähtökohtaisesti samalla aaltopituudella ja siten todennäköisesti kiinnostuneita tuotteistamme, palveluistamme tai työpanoksestamme.

Jos tämä herätti kiinnostuksesi, niin ota rohkeasti yhteyttä ja keskustellaan kuinka voisin auttaa sinua tai yritystäsi tekemään arvot näkyviksi. 

Tekemällä arvosi näkyviksi, löydät helpommin oikean yleisösi. 

Pääasia on pääasia - osaamisella vai hiustyylillä uralla eteen päin?

Talouselämä julkaisi 26.4.2013 neljännentoista kerran Päättäjänaiset-selvityksen, jossa listattiin 100 Suomen yritysmaailman vaikutusvaltaisinta naista. He edustavat laaja-alaisesti hallintoa, järjestöjä, tiedettä ja taidetta ja heillä on yritystalouteen liittyvää valtaa tai vastuuta.

Arviointikriitereinä selvityksessä käytettiin seuraavia tekijöitä:

 

• työn ja johdetun liiketoiminnan koko
• tehtävien vaativuus ja henkilöstön koko
• yrityksen kansainvälisyys ja kilpailuasetelma
• henkilön oma urakehitys sekä
• yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja näkyvyys

 

Eniten painoarvoa saivat toimitusjohtajuus, vaativat johtoryhmätehtävät suurissa globaalin liiketoiminnan yrityksissä, sekä kotimaisten pörssiyhtiöiden hallituspaikat.

Lista on hyvin vaikuttava sekä saavutuksiltaan että laaja-alaisuudeltaan. Nuorin listalle päässeistä on Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Kristina Pentti-von Walzel (34), joka vaikuttaa Lemminkäisen ja Aspon hallituksissa; iäkkäin edelläkävijämäisen pankkiuran tehnyt Sirkka Hämäläinen-Lindfors (73), joka toimii Koneen hallituksen varapuheenjohtajana ja Kansallisoopperan hallituksen puheenjohtajana. Hyvin osaavia ja ansioituneita ammattilaisia kaikki.

 

Samassa lehdessä oli myös juttu "Hankalat Ämmät", johon oli haastateltu 128:aa viime vuonna listalle päässyttä sekä tänä vuonna ehdolla ollutta naisvaikuttajaa. Selvityksen mukaan lapsettomia naisjohtajia on myös joukossa. Keskimäärin päättäjänaisilla on 1,7 lasta.  Mielikuva sinkusta uranaisesta näyttäisi siis olevan myytti. Noin puolet vastaajista kokee luopuneensa jostain uran vuoksi, puolet ei.  Kipein valinta jutun mukaan on ollut äitiydestä luopuminen. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni koulutettu nainen on luopunut tai joutunut luopumaan urastaan lasten vuoksi.

 

Myös Ilta-Sanomat nosti yrityselämän vaikutusvaltaiset naiset otsikoihin, tosin hieman eri kuvituksella. Kaikilla kolmella naisella sattui kyseisissä kuvissa olemaan lyhyet hiukset, ja jutun kommenteissa virisikin vilkas keskustelu menestyvien naisten ulkoisesta olemuksesta sekä hiustyylistä, joka poiki ihan oman jutun:

 

IS: Pitääkö menestyvällä naisella olla lyhyet  hiukset

 

Toki ulkonäöllä, käyttäytymisellä ja asenteella on merkitystä uralla etenemisessä. Hiukset, meikki, väri- ja tyylivalinnat vaikuttavat kuitenkin lähinnä ensivaikutelmaan ja auttavat viiteryhmän määrittelyssä - substanssi ja näytöt tulevat tekemisen kautta. Muotibisneksessä ja kauneuskilpailuissa, ja ehkä deittimarkkinoilla ulkoisella olemuksella on korostuneempi painoarvo. Yritysmaailmassa merkitsee enemmän tulos, vastuu ja vaikuttavuus.

 

Kun katsoo Päättäjänaisten valokuvia, niin joukossa on niin blondia kuin brunettea, pitkää ja lyhyttä hiusta, silmälaseilla ja ilman. Jakun väritkin vaihtelevat tummasta kirkkaanpunaiseen tai ruohon vihreään. He kaikki hymyilevät - enemmän tai vähemmän. Uranaiset koetaan joskus pelottavaksi, eikä heistä juurikaan kerrota kiinnostavia tarinoita. En ihan ymmärrä, mistä se johtuu. Kuvien perusteella he kyllä vaikuttavat määrätietoisilta, mutta eivät tylsiltä eivätkä pelottavilta. Herääkin kysymys, millaisen kuvan media osaajanaisista antaa tai miten naiset itse hyödyntävät vaikkapa sosiaalista media luodakseen itsestään helpommin lähestyttävän ja yritysten kannalta halutun osaajan kuvan.

 

Fakta on, kuten Annamari Sipilä HS Kolumnissaan (1.5.2013) kirjoittaa: "Pienellä Suomella ei ole varaa lasikattoon. Huipulle pitää saada parhaat kyvyt eli lisää naisia". Mieluummin ilman kiintiöitä, mieluummin ilman f-sanaa. Naiset on saatava itse haluamaan menestystä ja yritysten on muutettava käytöntöjään niin henkilövalinnoissa kuin naisille ominaisten biologisten elämänvaiheiden huomioimisessa joustavan työelämän ratkaisuja kehitettäessä. Osaaminen on pääasia, ja sitä meillä ei pienenä maana ole yhtään varaa heittää hukkaan.

Oman osaamisen markkinointi ja itsensä työllistäminen

Viimeisen vuoden aikana itsensä työllistäjien asema on puhuttanut paljon. Mediassa on puhuttu myös pakko- tai näennäisyrittäjyydestä. Menemättä käsitteiden määritelmiin syvällisemmin, tarkastelen tässä oman osaamisen markkinointia itsensä työllistäjän näkökulmasta.

Oman osaamisen markkinoinnista puhutaan usein työnhaun yhteydessä, jossa tavoitteena on työsopimus ja työpaikka. Hinnoitteluperusteena on kuukausipalkka, vuokratyössä tuntipalkka. Omaa osaamistaan itsenäisesti markkinoiva henkilö hinnoittelee kuitenkin työnsä yrittäjämäisesti ja hänen tulisi osata ottaa huomioon monia tekijöitä. Tässä muutamia esimerkinomaisesti:

1. Hinnoittelu

Usein asiakas/toimeksiantaja haluaisi maksaa vain näkyvän työn tekemisen perusteella. Taustatyöhön kuluu yllättävän paljon aikaa. Samoin oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Tämän valmistelevan työn ja palkan sivukulujen lisäksi tulee hinnoittelussa ottaa huomioon myös laitteiden ja välineiden kustannukset. Työsuhteessahan ne tulevat normaalisti työnantajalta. Laskutettavan työn hinta on siis kaukana pelkästä tuntipalkasta. Usein kuulee käytettävän suositusta, että laskutettavan summan pitäisi olla kaksin- tai kolminkertainen. Palveluiden hinnoittelussa henkilön tulisi arvioida, onko hänen kannaltaan järkevämpää (ja asiakkaalle houkuttelevampaa) pakettihinnoittelu, työn erittely pienempiin kokonaisuuksiin, tuntihinnoittelu tai näiden yhdistelmä. Ulkoistetussa työsuhteessa työntekijän mahdollisuudet käyttää eri hinnoitteluvaihtoehtoja voivat olla rajalliset ja tilaaja usein kilpailuttaa työt hinnan perusteella.

2. Imago ja maine

Henkilöbrändäys sopii itsensä työllistäjälle erinomaisesti, ulkoistetulle työntekijälle en sitä suosittelisi. Oman osaamisen markkinoinnissa tärkeää on luottamuksen rakentaminen tilaajaan, henkilöbrändi taas on luonteva keino rakentaa omaa asiantuntijamainetta. Asiantuntijabrändit ovat tyypillisiä erityisesti konsulttiliiketoiminnassa, mutta yhtä hyvin henkilöbrändäys sopii rakennus- tai siivouspalvelualalla itsenstä työllistävälle; esimerkiksi Remontti-Reiska on suojattu tavaramerkki. Markkinointimateriaalien kautta luotu imago antaa ensivaikutelman, maine syntyy julkisuuden ja tehtyjen toimeksiantojen kautta. Hinnoittelu ja hintamielikuva ovat myös tärkeä osa imagoa. Loppupelissä brändisuhde syvenee (tai kariutuu) asiakaskokemusten kautta.

3. Osaamisportfolio ja kohderyhmät

Itsensä työllistäjä on tavallaan eräänlainen portfolioyrittäjä: hänellä saattaa olla erilaista osaamista (tuote/palveluvalikoima), jota voidaan tarjota eri kohderyhmille (kuluttajat/yritykset, pienet/suuret yritykset, toimialat, sijainti). Kun resurssit ovat rajalliset, on hyvä tuotteistus ja itselleen parhaiten sopivien asiakkaiden löytäminen yksi tärkeimpiä kysymyksiä. Jos itsensä työllistäjä valitsee henkilöbrändin tien, on hyvä löytää ne asiakkaat, jotka tuntuvat oikeilta. Kun oma persoona ja aitous ovat henkilöbrändin perusta, segmenttejä ei tulisi valita vain osaamisen perusteella. Kuten musiikissa: makuja on monia.

Itsensä työllistäminen voi tarjota paljon mahdollisuuksia, toki se edellyttää myös yrittäjämäistä työskentelyotetta sekä markkinointihenkisyyttä. Onneksi ne ovat taitoja, jotka voi tekemällä oppia.

Mitä eroa on imagolla ja henkilöbrändillä?

Vuoden 2012 presidentinvaaleista on kehittynyt ennennäkömätön markkinointikampanja. Kaksi hyvää ehdokasta yrittävät valloittaa enemmistön sydämet. Tässä kampanjassa kannatusjoukkojen luovuus on päässyt valoilleen mitä moninaisimmin keinoin - on Haaviston kannattajien Finlandia Flashsmobia, Niinistöllä mm. Pahvi-Saulia tai Café Niinistöjä. Vahvasti näyttää siltä, että näistä vaaleista on tulossa todelliset imagovaalit: mielikuva ja tykkääminen ratkaisevat. Lopputulokseen vaikuttavat sanavalinnat ja mielipiteet, äänestäjien kasvokkain kohtaamiset ja tv-esiintymiset, jopa puolisot.

Voidaanko presidentinvaalien yhteydessä kuitenkaan puhua henkilöbrändistä? Mitä eroa on brändillä ja imagolla? Nämä kysymykset ovat vaivanneet mieltäni jo jonkin aikaa, kun olen pohtinut brändin arvon määrittämistä ja hinnoittelua. Eihän presidentillä tai poliitikolla ole markkinahintaa, presidenttiä ei voi ostaa vaan hänet valitaan ja palkkakin on markkinoista riippumaton.

Imago on mielikuva, brändillä on taloudellinen arvo
Olennaisin ero mielestäni brändin ja imagon välillä on taloudellinen arvo. Brändin arvo voidaan jotenkin mitata rahassa. Imago puolestaan on osa brändiä - sekä tuotebrändissä, yritysbrändissä että henkilöbrändissä. Ennen henkilöbrändillä tarkoitettiin lähinnä julkisuuden henkilöitä, urheilijoita tai artisteja. Heidän kanssaan tehtiin markkinointiyhteistyösopimuksia, jotka perustuivat tuotteen tai yrityksen ja henkilöbrändin yhteensopivuuteen.

Hakukoneajassa periaatteessa kaikille syntyy digitaalinen persoona, hakukoneen määrittämä henkilöbrändi tai imago. Miten siis määritellään henkilöbrändi?

Työsuhteessa henkilön imago, tunnettuus ja verkostot voivat tuoda yritykselle lisäarvoa ja siten vaikuttaa positiivisesti palkkaukseen tai urakehitykseen. Yrittäjänä tai freelancerina tavoitteena on tunnettuuden lisäksi pystyä myös parantamaan katetta joko korkeammalla hintapyynnöllä tai kaupallistamalla tekijänoikeuksien kautta syntyvää aineetonta varallisuutta. Luovan alan yrittäjän tase on yleensä kovin ohut, sinne ei voi kirjata osaamisinvestointeja kuten teollisissa yrityksissä laiteinvestointeja. Osaamis- ja tietoalan yrittäjän tase on melko suoraan laskutuksesta riippuvainen. Tekijänoikeustulot ja teosten versiointi voi tuoda kassavirtaa pitkältä ajalta, se on kuitenkin ristiriidassa sosiaalisen median ja ilmaisen tiedon jakamisen kanssa.

Henkilöbrändin arvonmääritys
Henkilöbrändiä voidaan arvottaa periaatteessa samalla tavalla kuin yritys- tai tuotebrändejäkin: markkina-, tuotto- tai kustannusperusteisesti. Jos Oprah brändille pitäisi laskea brändiarvo, niin mitä ottaisit huomioon? Entä Suomessa, maksetaanko meillä henkilöbrändeistä hintapreemiota vai kilpailutammeko palvelut verkon avulla? Olemmeko me niin kustannustietoisia, että brändeillä ei ole hintaan paljon vaikutusta? Mikä oikeastaan vaikuttaa suomalaisen henkilöbrändin hinnoitteluun?

Paljon avoimia kysymyksiä, vähän valmiita vastauksia. Mitä mieltä sinä olet: pitäisikö puhua henkilöbrändistä vai sittenkin vain imagosta?

Osaaminen, esteettinen ja atleettinen kompetenssi

Kilpailun koventuessa työmarkkinoilla on keskusteluun tullut mukaan myös työnantajan odotukset työntekijän ulkonäköä kohtaan sekä työnhakutilanteessa että palveluyritysten yrityskuvan hallinnan kannalta. Vuonna 2010 sveitsiläispankki UBS kohautti tarkasti yksilöidyllä yli 40-sivuisella ohjeistuksella työntekijän ulkoisesta olemuksesta. Paria kuukautta myöhemmin pankki kuitenkin taipui keventämään ohjeistuksiaan siitä, miten ulkoisella olemuksella tulee viestiä yrityksen imagoa sveitsiläisestä tarkkuudesta ja tasokkuudesta.

Sinänsä palvelualan brändin henkilökunnan työpukeutumisen kontrolloinnissa ei ole mitään uutta: ravintolassa, huvipuistoissa ja lentoyhtiöiden henkilökunnalla on aina ollut omat "brändiasut". Finnair, McDonalds, Sokos - vain muutamia mainitakseni. Ei myöskään ole mikään salaisuus, että pidemmät, hoikemmat tai kauniimmat ovat edenneet paremmin urallaan, mikä myös on näkynyt tiettynä palkkapreemiona (Hamermesh, Biddle: Beauty and the Labor Market, 1994).

Uutena akateemisissa tutkimuksissa on mukaan tullut työntekijöiden suosiminen tai syrjiminen esteettisiin perustein. Karlstadtin yliopiston työelämätutkija Henrietta Huzell on tutkinut erityisesti hotelli- ja ravintola-alan sekä vähittäiskaupan työntekijöiden ulkonäköön kohdistuvia työnantajaodotuksia. Vuonna 2011 hän haastatteli 1000 yrityksen edustajaa ja tulokset olivat aika selkeitä: kuusi kymmenestä työnantajasta toivoi hyvännäköistä työntekijää, seitsemän kymmenestä ei mielellään palkkaisi ylipainoista työntekijää ja 90% työnantajista haluaa, että työntekijät ovat hyvässä fyysisessä kunnossa. Tulkinnanvaraista on, tarkoitetaanko tutkimuksessa terveyttä vai hyvää kestävyyskuntoa. Lisäksi vähittäiskaupan puolella ulkoisen olemuksen merkitystä piti merkittävänä lähes kahdeksan kymmenestä.

Tutkimuksen mukaan ulkonäkötekijät eivät kuitenkaan ole lisänneet näiden yritysten liikevaihtoa tai parantaneet kannattavuutta. Huzellin uusimmassa tutkimuksessa hän tarkastelee esteettisen ja atleettisen (aesthetic and athletic) työvoiman kysynnän merkitystä myös sairaspoissolojen ja kuntoutuskustannusten minimoinnin kannalta. Tutkimus on julkaistu vuonna 2011 Economic and Industrial Democracy julkaisussa.

Mielenkiintoinen uusi amerikkalaistutkimus liittyy kosmetiikan käyttöön ja mielikuvaan henkilön ammatillisesta pätevyydestä. Siinä ei tutkittu henkilön kasvojen kauneuden tai hoikkuuden merkitystä, vaan nimenomaan mikä merkitys meikin määrällä on mielikuvaan ammatillisesta kompetenssista. Yllättävää kyllä, amerikkalaisessa kohdeyleisössä sekä työmeikki että voimakkaampi meikki viestivät uskottavuutta. Itse en ole täysin vakuuttunut, että tutkimustulokset toimisivat myös Suomessa. Varmasti huoliteltu ulkonäkö ja hillitty meikki näin tekevät, mutta liian voimakas meikki todennäköisesti kyllä syö uskottavuutta. Kansainvälisessä markkinoinnissa kannattaa tulos kuitenkin pitää mielessä. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä vakuuta maailmalla.

Millainen työ, sellainen tyyli. Vapaa-ajalla on sallittua pukeutua rennommin, mutta verkottuneessa maailmassa kannattaa ottaa huomioon, että netti on auki 24/7 ja kuka tahansa voi joutua koska tahansa digikameran kuvattavaksi ja verkkoon.

Lopputulemana vetäisin näistä tuloksista johtopäätökset, että vastuu sekä ennaltaehkäisevästä terveydestä että huolitellusta ulkomuodosta on yksilöllä. Jos siihen ei panosta, edessä voi olla syrjintä esteettisin perustein. Meikillä, kampauksella ja pukeutumisella voi tehdä ihmeitä. Samoin liikunta ja oikea ravinto ovat terveyden lähtökohtia. Toki se maksaa, ja palvelualalla palkat ovat matalat.

Aiheesta myös ElämänTimantti ja henkilöbrändit digiajassa blogissa: Onko työmarkkinoilla valttia osaaminen vai ulkokuori?

Imagonrakennusta, populismia vai markkinointiviestintää?

"Populismi lupaa järjestystä epäjärjestykseen" kirjoitti imagoasiantuntija Erkki Karvonen Helsingin Sanomien Vieraskynässä 24.2. Jäin miettimään, mitä populismi oikeastaan tarkoittaa - ja mikä poliittisessa markkinoinnissa ei olisi populistista.

Wikipedian mukaan populismi Suomessa yhdistetään vennamolaisuuteen tai soinilaisuuteen. Sen väitetään olevan ilman omaa poliittista ideologiaa ja ammentavan vaikutteista sekä oikealta että vasemmalta. Sanotaan myös, että uudelle populismille tyypillistä on tunteisiin vetoaminen sekä television ja internetin käyttötaito. Toisaalta, vaikuttava viestintähän on aina tunteisiin vetoavaa ja nykyään sitä tehdään lisääntyvässä määrin videon keinoin ja perinteisen median lisäksi sosiaalisessa mediassa.

Eikö poliittinen markkinointi aina ole enemmän tai vähemmän populistista - puolueista riippumatta? Vai mitä oli Kokoomuksen vuoden 2006 presidentin vaalien slogon "Vastakkainasettelun aika on ohi" jos ei populistista?

Karvonen mainitse artikkelissaan myös Reaganin viestintäkonsultti Roger Ailesin. "You Are the Message" on Ailesin edelleen käyttökelpoinen imagonrakentajan perusteos. Teoksessa hän käy läpi erilaisia keinoja mm. hyvän puheen rakentamiseen ja tv-esiintymisiin.
Presidentti Reaganhan käytti viestinnässään elokuvateollisuudesta tuttuja draamakerronnan keinoja. Mielenkiintoista mielestäni on, että nykytekniikalla kuka tahansa vaaliehdokas pystyisi edullisilla videokameroilla ja sosiaalista mediaa hyödyntämällä tekemään mielenkiintoisen ja puhuttelevan kampanjan. Henkilöbrändin viestintää voi jatkaa sosiaalisen median kanavissa myös vaalien jälkeen.

Markkinoinnin tutkija ja professori Jill Klein kertoi 90-luvulla eräällä kurssilla, johon osallistuin, miten Yhdysvaltojen presidenttien imagoa mitattiin ns. likeablility-integrity akselilla. Pidettyys ja rehellisyys. Kuulostaa hyvältä. Miksei sitä voisi soveltaa tänäkin päivänä? Mitkä olisivat sellaiset henkilöbrändit attribuutit, joilla suomalaisten äänestäjien sydämiin päästään - ja pysytään myös vaalien jälkeen.

Se mitä itse peräänkuulutan poliittisessa viestinnässä on autenttisuus, aitous. Tällä tarkoitan sitä, että poliitikot ja puolueet eivät tee vain taktista markkinointiviestintää, vaan rakentavat aitoja, arvolähtöisiä henkilöbrändejä. Spin-doctoreiden aika alkaa olla ohi. Kyllä kansa tietää - vai tietääkö?

Maineenhallinta verkossa

Maineenhallinta verkossa näyttää olevan kuuma peruna tässä ajassa. Pohditaan hieman mitä se tarkoittaa.

Yhteiskunnallisesti maine voidaan määrittää jonkin yleisön yleiseksi mielipiteeksi ihmisestä, yhteisöstä tai yrityksestä. Tässä tapauksessa puhutaan siis laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Tuotteiden maineesta kuulee harvemmin puhuttavan. Silloin ehkä puhutuaan brändeistä tai tuotteen ja asiakaspalvelun laadusta.

Voiko mainetta hallita? Kyllä ja ei. Jos paino on hallinnassa, kontrolloinnissa - vastaus on ei. Jos taas puhutaan maineen ansaitsemista, vastaus on kyllä.

Olipa kyse maineesta, imagosta tai brändistä maine syntyy tekojen kautta. Se syntyy tuloksena tyytyväisistä asiakkaista tai positiivisesta vuorovaikutuksesta muiden kanssa - niin verkossa kuin reaalimaailmassakin. Positiivista mainetta verkossa voi luoda esimerkiksi aktiivisella vuorovaikutuksella ja toimivilla verkkopalveluilla. Kriiseissä luonnollisesti tärkeää on nopea reagointi ja tietty nöyryys, jos on mokannut. Anteeksi sana harvemmin kuluu käytössä.

Hyvän maineen saavuttaa siis olemalla laadullisesti hyvä omalla alallaan, lunastamalla lupauksensa sanoina ja tekoina. Hyvä johtaminen ja avoin viestintä ovat hyvän maineen rakennusaineita. Hyvä yrityskulttuuri synnyttää hyvän maineen. Hyvästä organisaatiosta puhutaan yleensä hyviä asioita.

Ensivaikutelma on valttia hissipuheissakin

Nopeat syövät hitaat, sanotaan. Tämä on totta myös nykyaikaisilla pikadeiteillä ja erilaisissa verkostoitumistilaisuuksissa. Niissä osallistujille annetaan 3-5 minuuttia aikaa, jonka jälkeen pitäisi tietää onko vastapuoli kiinnostava jatkodeittejä tai yrityksen verkostumista ajatellen. Tällaisissa tilanteissa hissipuhe, omien arvojen ja tavoitteiden tehokas viestiminen nousee arvoon arvaamattomaan. Samoin tilanteen ja toisen henkilön lukutaito.

Eräs sinkkumies tuttavani kävi tällaisessa tapahtumassa tänä kesänä. Hän ei ollut ensi kertaa liikkeellä, joten kupletin juoni oli tuttu. Parikymmentä naista ja miestä jututtivat toisiaan. Ensivaikutelman sekä kolmen minuutin haastattelun jälkeen kiinnostus jatkotutustumiseen piti osoittaa +-merkillä lomakkeeseen. Hämmästynyt mies kertoi kahdeksan naisen kahdestakymmenestä olleen kiinnostuneen jatkodeiteistä hänen kanssaan. Edellisellä kerralla muutama vuosi sitten kiinnostuneita ei ollut yhtään. Mikä siis oli muuttunut?

Ulkoisesti merkittävää muutosta ei ole tapahtunut. Liikunnallinen kaveri pukeutuu edelleen rentoihin ja siisteihin vaatteisiin, jotka tuovat urheilullisen kropan esiin. Vaatteet eivät ole pröystäileviä, vaan ihan perussiistejä tyylikkäitä vaatteita. Hetken keskusteltuamme paljastui olennainen ero: edellisellä kerralla hän kertoi olevana ”koulutuksessa” ja it-alalla. Nyt hän sanoi olevansa varastopäällikkönä, eikä vielä tiedä mikä hänestä tulee isona. Voiko työroolilla olla näin iso merkitys? Vai heijastuiko hänestä vahvempi itseluottamus nyt, kun työtilanne oli parempi?

Mies kertoi myös opetelleensa jonkinlaista hissipuhetta. Työroolin lisäksi hän tuo siinä esiin omia arvojaan, jotka liittyvät luontoon ja liikuntaan. Jostain syystä hän kuitenkin jättää kertomatta lapsestaan, tai ainakin joillekin henkilöille. Ehkä se onkin viisaampaa, sillä deittimarkkinoilla se ei välttämättä tuo lisäarvoa vastaanottajan silmissä.

Maailma muuttuu lisääntyvässä määrin flash-tyyliseksi ensivaikutelma ruletiksi. Joskus ensivaikutelma syntyy netissä, joskus kasvokkain. Tästä johtuen meillä pitäisi olla valmius itsemme ja osaamisemme esittelyyn yllättävissäkin tilanteissa. Asiaa auttaa, jos on miettinyt oman hissipuheen erilaisia tilanteita varten: työtapaamisiin, deittimarkkinoille, uusia ihmisiä kohdatessa vapaa-ajalla. Suomessa ei välttämättä ole vahva itsensä tai toisten esittelyn kulttuuri. Sitä voi kuitenkin harjoitella, ja pikku hiljaa vaisto kehittyy arvioimaan toista henkilöä, sekä sopeuttamaan esittelyä kunkin tilanteen ja henkilön mukaiseksi.

Maalivahdille morsian

Asiat eivät ole aina sitä, miltä ne ensin näyttävät. Tästä hyvä esimerkki on Espanjan voittoisan jalkapallojoukkueen maalivahdin Iker Casillas'in reaktio, kun naispuolinen toimittaja haastatteli häntä finaalin jälkeen: Casillas suuteli häntä suoraan suulle!

Ohos, mikä latino, ajatteli varmaan moni spontaanisti. Tilannekuva kuitenkin muuttui, kun selvisi, että toimittaja Sara Carbonero onkin hänen tyttöystävänsä. Vielä erityisemmän tilanteesta tekee se taustatieto, että Sara oli saanut mediassa paljon kritiikkiä osakseen Espanjan hävittyä avausottelunsa Sveitsiä vastaan. Väitettiin, että tyttöystävän läsnäolo olisi häirinnyt maalivahdin keskittymistä peliin. Casillas oli siis melkoisen paineen alla monestakin syystä, eikä ihme että tunteet purkautuvat kisojen jälkeen tällä tavalla. Loppu hyvin kaikki hyvin - ja maalivahti sai morsiamensa.

Netissä kannattaa siis tehdä aina hieman taustoitusta - kaikki ei ole aina ihan sitä miltä ensimmäisellä klikkauksella näyttää.

Onko tyylillä väliä?

Entisenä väri- ja tyylikonsulttina palaan aina silloin tällöin pukeutumisen maailmaan. Minkäs sitä koira karvoilleen voi. Vuonna 1995 tuntui tärkeältä, mitkä ovat kenellekin juuri "ne parhaat" värisävyt, meikki ja miten "illuusiopukeutuminen imartelee vartaloa". Ajat ovat muuttuneet.

Nyt kiinnostavaa on, miten ulkoinen olemus vaikuttaa ihmisen ja henkilöbrändin positiointiin - miten se vaikuttaa lokeroleikkiin, jota automaattisesti teemme kohdatessamme uusia ihmisiä. Lokeroleikissä määrittelemme salamannopeasti visuaalisten signaalien perusteella kuka tuo henkilö on, mitä hän tekee; onko hän ystävä, vihollinen vai ihan saman tekevä.

Tim Gunnin tyyliohjelma (Tim Gunns Guide to Style) on mielenkiintoinen seurattava sekä tyylivinkkien että ennen kaikkea pukeutumisen psykologisen ja viestinnällisen merkityksen vuoksi. Siinä henkilöt käyvät tunnin aikana melkoisen muodonmuutoksen, jossa tunteet ovat usein hyvinkin herkässä. Tuo ohjelma sai minutkin heräämään toimivan vaatekaapin tärkeyteen.

Mitä tämä tarkoittaa henkilöbrändäyksestä kiinnostuneille? Vaikkapa tällaisia asioita:

1. Tiedosta mitkä ovat vaatteiden ja värien lähettämät viestit
2. Tarkista ovatko ne linjassa brändisi tavoitteiden kanssa
3. Valitse juuri sinun kehollesi parhaiten sopiva tyyli ja värit

Ennen opetin, että huomioikaa kohderyhmänne pukeutumisessa. Nykyään korostan vahvaa omaa tyyliä - kunhan se on tilanteeseen sopivaa. Jos yrittää liikaa miellyttää muita, kadottaa vain itsensä.