Haavoittuvuus työelämässä - voiko johtaja olla haavoittuva?

Kun kuulet sanan haavoittuvuus, tuleeko mieleesi ensimmäisenä tietoturva vai inhimilliset tunteet? Onko haavoittuvuus heikkoutta ja voiko työpaikalla olla haavoittuva?

Olen vuoden verran pohtinut tunteiden paikkaa työelämässä. Kesällä löysin professori Brené Brownin kirjat ja kiinnostuin hänen tavastaan lähestyä analyyttisesti aihetta kvalitatiivisen tutkimuksen kautta (grounded theory). Erityisen kiinnostavaa tämä on itsensä johtamisen näkökulmasta.

Brown määrittelee haavoittuvuuden (vulnerability) seuraavasti:

"Haavoittuvuus on epävarmuutta, riskiä ja tunneperäistä itsensä altistamista." 

Verkossa on paljon mielenkiintoisia Brownin puheita ja videoita, mutta yksi kiinnitti erityisesti huomioni. Chase Jarvisin haastattelussa ’Daring Greatly to Unlock Your Creativity’, nousi yleisön joukosta (34’30’’) esiin kysymys, miten haavoittuvuus sopii työelämään. Kysyjä oli nainen ja yrittäjä, jota kiinnosti miten voi olla samalla menestyvä työelämässä ja haavoittuva. Mielenkiintoinen kysymys. 

Brené Brown kertoi tyylilleen uskollisena mielenkiintoisen tositarinan omasta elämästään eräässä esiintymistilaisuudessa. Hän kertoo, että vaikka hänen ydinosaamisensa liittyy nimenomaan häpeään ja haavoittuvaisuuden tunteisiin, yrityksissä halutaan hänet puhumaan… mielellään jostain muusta aiheesta. Ihan mistä tahansa muusta, mutta ei häpeästä ja haavoittuvaisuudesta!  Hassua.
Hän jatkaa. Kuitenkin ne ominaisuudet ja käyttäytymismallit, jota työelämässä nykyään peräänkuulutetaan ovat usein:

luottamus (trust)
sitoutuminen (engagement)
vastuullisuus (accountability)
muutosmyönteisyys (adaptibility to change)
innovaatio (innovation)
luovuus (creativity)

 – ne kaikki vaativat epävarmuuden sietokykyä, riskinottoa ja itsensä tunnetasolla altistamista – siis haavoittuvuutta!



Suomen kielessä ei oikein helposti löydy edes sanoja kuvaamaan tätä. Me puhumme mukavuusalueen ulkopuolelle tulemisesta ja taloudellisesta tai liiketoiminnan riskinotosta, nykyään jopa epäonnistumisestakin – mutta millä sanoilla voimme kuvata emotionaalista riskinottoa, torjutuksi tulemista, naurun alaiseksi joutumista, ilkeää kritiikkiä tai hylätyksi tulemisen tunteita työelämässä? 

Brené Brown kysyy ansiokkaasti videolla, miten voi olla johtaja, jos ei ole valmis kohtamaan haavoittuvuutta ja laittamaan itseään likoon.  Hänen mielestä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten määrittelemme haavoittuvaisuuden. Olen samaa mieltä. Ylipäätänsä tunteista pitäisi uskaltaa puhua enemmän. 

Tämä on mielestäni erityisen tärkeää nyt, kun tekoäly ja data-analytiikka tulee ottamaan ison osan ihmisten ennen hoitamista tehtävistä. Haavoittuvuus on ihmisellä täysin eri asia kuin koneelle. Veikkaan kuitenkin, että keskustelemme enemmän tietojärjestelmien kuin ihmisten haavoittuvuudesta. 

Miten sinun mielestäsi luovuutta ja rohkeutta voisi lisätä työpaikoilla? Millaista on haavoittuvaisuus työpaikalla – ja onko työntekijän ja johtajan haavoittuvaisuus erilaista? 

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Pääasia on pääasia - osaamisella vai hiustyylillä uralla eteen päin?

Talouselämä julkaisi 26.4.2013 neljännentoista kerran Päättäjänaiset-selvityksen, jossa listattiin 100 Suomen yritysmaailman vaikutusvaltaisinta naista. He edustavat laaja-alaisesti hallintoa, järjestöjä, tiedettä ja taidetta ja heillä on yritystalouteen liittyvää valtaa tai vastuuta.

Arviointikriitereinä selvityksessä käytettiin seuraavia tekijöitä:

 

• työn ja johdetun liiketoiminnan koko
• tehtävien vaativuus ja henkilöstön koko
• yrityksen kansainvälisyys ja kilpailuasetelma
• henkilön oma urakehitys sekä
• yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja näkyvyys

 

Eniten painoarvoa saivat toimitusjohtajuus, vaativat johtoryhmätehtävät suurissa globaalin liiketoiminnan yrityksissä, sekä kotimaisten pörssiyhtiöiden hallituspaikat.

Lista on hyvin vaikuttava sekä saavutuksiltaan että laaja-alaisuudeltaan. Nuorin listalle päässeistä on Ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Kristina Pentti-von Walzel (34), joka vaikuttaa Lemminkäisen ja Aspon hallituksissa; iäkkäin edelläkävijämäisen pankkiuran tehnyt Sirkka Hämäläinen-Lindfors (73), joka toimii Koneen hallituksen varapuheenjohtajana ja Kansallisoopperan hallituksen puheenjohtajana. Hyvin osaavia ja ansioituneita ammattilaisia kaikki.

 

Samassa lehdessä oli myös juttu "Hankalat Ämmät", johon oli haastateltu 128:aa viime vuonna listalle päässyttä sekä tänä vuonna ehdolla ollutta naisvaikuttajaa. Selvityksen mukaan lapsettomia naisjohtajia on myös joukossa. Keskimäärin päättäjänaisilla on 1,7 lasta.  Mielikuva sinkusta uranaisesta näyttäisi siis olevan myytti. Noin puolet vastaajista kokee luopuneensa jostain uran vuoksi, puolet ei.  Kipein valinta jutun mukaan on ollut äitiydestä luopuminen. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni koulutettu nainen on luopunut tai joutunut luopumaan urastaan lasten vuoksi.

 

Myös Ilta-Sanomat nosti yrityselämän vaikutusvaltaiset naiset otsikoihin, tosin hieman eri kuvituksella. Kaikilla kolmella naisella sattui kyseisissä kuvissa olemaan lyhyet hiukset, ja jutun kommenteissa virisikin vilkas keskustelu menestyvien naisten ulkoisesta olemuksesta sekä hiustyylistä, joka poiki ihan oman jutun:

 

IS: Pitääkö menestyvällä naisella olla lyhyet  hiukset

 

Toki ulkonäöllä, käyttäytymisellä ja asenteella on merkitystä uralla etenemisessä. Hiukset, meikki, väri- ja tyylivalinnat vaikuttavat kuitenkin lähinnä ensivaikutelmaan ja auttavat viiteryhmän määrittelyssä - substanssi ja näytöt tulevat tekemisen kautta. Muotibisneksessä ja kauneuskilpailuissa, ja ehkä deittimarkkinoilla ulkoisella olemuksella on korostuneempi painoarvo. Yritysmaailmassa merkitsee enemmän tulos, vastuu ja vaikuttavuus.

 

Kun katsoo Päättäjänaisten valokuvia, niin joukossa on niin blondia kuin brunettea, pitkää ja lyhyttä hiusta, silmälaseilla ja ilman. Jakun väritkin vaihtelevat tummasta kirkkaanpunaiseen tai ruohon vihreään. He kaikki hymyilevät - enemmän tai vähemmän. Uranaiset koetaan joskus pelottavaksi, eikä heistä juurikaan kerrota kiinnostavia tarinoita. En ihan ymmärrä, mistä se johtuu. Kuvien perusteella he kyllä vaikuttavat määrätietoisilta, mutta eivät tylsiltä eivätkä pelottavilta. Herääkin kysymys, millaisen kuvan media osaajanaisista antaa tai miten naiset itse hyödyntävät vaikkapa sosiaalista media luodakseen itsestään helpommin lähestyttävän ja yritysten kannalta halutun osaajan kuvan.

 

Fakta on, kuten Annamari Sipilä HS Kolumnissaan (1.5.2013) kirjoittaa: "Pienellä Suomella ei ole varaa lasikattoon. Huipulle pitää saada parhaat kyvyt eli lisää naisia". Mieluummin ilman kiintiöitä, mieluummin ilman f-sanaa. Naiset on saatava itse haluamaan menestystä ja yritysten on muutettava käytöntöjään niin henkilövalinnoissa kuin naisille ominaisten biologisten elämänvaiheiden huomioimisessa joustavan työelämän ratkaisuja kehitettäessä. Osaaminen on pääasia, ja sitä meillä ei pienenä maana ole yhtään varaa heittää hukkaan.

Onko sinulla rohkeutta olla oma itsesi?

Viime keskiviikkona 19.10.2011 järjestettiin ensimmäistä kertaa Ihmisoikeuksien päivän tapahtuma (Global Dignity Day) Espoossa. Tapahtuma oli hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tuotto meni lyhentämättömänä Tukikummit ry:lle lasten ja nuorten syrjäytymisen estämiseen. Puhujina oli huippunimiä, mm. arkkipiispa Desmond Tutu ja Norjan kruununprinssi Haakon. Tapahtuman isänä voidaan pitää filosofi Pekka Himasta, yhtä Global Dignity hankkeen perustajaa. Iso kiitos hänelle tapahtumasta!

Puheenvuorossaan Himanen soitti pätkän Kari Rydmanin Niin kaunis on maa kappaleesta. Se kertoo toisaalta elämän rajallisuudesta, mutta samalla myös siitä, että elämä voittaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus tässä ja nyt tehdä arvostavia tekoja toisillemme, lisätä toinen toistemme omanarvontuntoa. Elämä on suora lähetys, siihen ei saa toista mahdollisuutta.

Itseasiassa arvolähtöisellä henkilöbrändäyksellä on paljon samaa dignity ajattelun kanssa: se on sitä, että uskallat olla oma itsesi! Ole rohkea, ole ainutlaatuinen!

Your life is limited, have the courage to be you. -Pekka Himanen

-