Riskinotto kannattaa hyperkilpailussa

Olen mielenkiinnolla seurannut tämän vuoden Englannin X Factoria sekä Saara Aallon huikeaa taistelua viikko viikolta. Viikolla 8 alkaa kisaväsymys varmasti painaa ja samalla pitäisi pystyä lataamaan vielä jotain uutta pöytään. Tällä viikolla minua puhutteli esityksistä eniten Saaran Winner Takes It All ja Matt Terryn Alive. 

Saara on ollut hyvä kautta linjan, mutta nyt hänen versionsa ABBA klassikosta tuntui kuin uudelta kappaleelta. Sovitus oli hieno, samoin esitys. Siinä oli vahva tarina, miltä tuntuu jäädä toiseksi - vaikkapa laulukilpailuissa. Kappale toimii mainiosti myös Spotifysta kuunneltuna. 




Matt Terry on ollut toinen suosikkini aivan alusta lähtien. Kuten tuomarit sanovat, he's got a golden voice. Tällä viikolla ihastuin hänen versioonsa Sian kappaleesta. Siinä oli hienosti tuotu esiin draaman kaari ja varsinainen tunteiden vuoristorata. Sanat tulivat hyvin esiin ja perheraatimme kisakatsomossa totesi yksimielisesti, että 'se veti niin tunteella'.

Ensin suru ja tuska, sitten viha ja lopulta vapautunut voiton tunne ja ilo: 'I'm Alive'. Falsetin sijaan hän käytti rintaääntä ja growlia, joka toi esitykseen lisää potkua. Tuskan sijaan siinä oli voitontahtoa.

Itse asiassa esityksessä kiteytyi hienosti Brene Brownin kuvaama haavoittuvuus ja Rising Strong. Ei huono?! Miehen tunteet ovat edelleen vähän tabu, joten on hienoa nähdä tällainen esitys ja omakohtainen tarina. Vaatii melkoista rohkeutta avata sielunsa suorassa lähetyksessä koko maailmalle.
 




Molemmat laulajat ottivat esityksissään riskejä, tekivät itsensä haavoittuviksi ja kuten Simon Cowell totesi:

"In order to win you need to show passion and commitment and that's what you've shown tonight. Congratulations!" 

Tällaista riskinottoa ja itsensä ylittämistä tarvitaan myös muualla yhteiskunnassa. Kuinka moni meistä on valmis laittamaan itsemme alttiiksi epäonnistumiselle ja tulemaan tunnetasolla mukavuusalueen ulkopuolelle näin isosti? Hyperkilpailussa ei pärjää pelaamalla varman päälle ja pitämällä kiinni tutusta ja turvallisesta. Olisiko aika uskaltaa ja tehdä uuden vuoden lupaus jo nyt, vähän etukäteen?

Mitä sinä aiot uskaltaa ensi vuonna?

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Profilointi ja data-analytiikka työllisyydenhoidossa

Muutama vuosi sitten Helsinki juhli maailman muotoilupääkaupunkina, World Design Capital 2012. Yksi hankkeista oli My e-Design ja Talent Studio. Näin jälkikäteen ajatellen, Sosiaalivirasto taisi olla hyvinkin aikaansa edellä: vasta nyt, vuonna 2016 Suomessa on herätty Big Dataan ja MyDataan. Profiloinnista on alettu puhua enemmän sekä markkinoinnissa että julkisella sektorilla. Helsingissä mm. Apottia rakennetaan Big Data alustaksi.

Talent Studio hanketta käytiin tuolloin esittelemässä myös ulkomailla. (Lähde: www-old.eurocities.eu). Idea sinänsä on hyvä, mutta itselleni heräsi kysymys: miten kerättyä dataa käytetään profilointiin ja onko henkilöllä itsellään tietoa, mitä tietoa hänestä kerätään ja miten sitä yhdistellään eli miten hänen henkilötietojaan käytetään? Miten EU:n tietosuoja-asetus suhtautuu työnhakuvalmennuksessa tehtävään profilointiin ja data-analytiikkaan? 

Kuva 1:Talent Studion kohderyhmät, 2012.

Kuva 2: Ideaaliasiakkaan profiili, 2012.

Kuva 3: Valmennusmodulit, 2012.

Kuva 4: Profiloinnin muuttujat, 2012. 

Erityisesti Kuva 4, jossa on 20 erilaista profiloinnin muuttujaa, herätti minussa ihmetystä. Voiko henkilötietolain (tai muun lain) nojalla kerätä tällaisia tietoja työnhakijoita tai nykyisistä työntekijöistä ilman heidän suostumustaan profilointiin:

ikä, henkilökohtaiset ominaisuudet, taloudellinen asema, ammatti, koulutus, ICT (taidot vai käytettävissä oleva laite?), kielitaito, sosiaaliset verkostot, asunto ja auto, arvot ja asenteet, tavoitteet ja motivaatio, harrastukset, vapaa-aika, kulutustottumukset, henkilökohtainen tietohallinto, viikko- ja päivärytmi, hallinnolliset palvelut, habitus ja viiteryhmät, roolit sekä persoonallisuus.

Kun työllisyydenhoito on siirtymässä sote-uudistukessa maakunnille kysymys henkilötietojen keräämisestä, tietosuojasta ja profiloinnista lienee hyvinkin ajankohtainen. Entä miten tieto virtaa Kelan ja kuntien tai maakuntien välillä työllisyydenhoitoasioissa? Yhdistetäänkö sote-tietoihin esimerkiksi Trafin tietoja tai muuta avointa dataa? Luovutetaanko tietoja myös yrityksille?

Sunnuntain Helsingin Sanomissa (20.11.2016) oli Karlssonin hauskan oivaltava pilapiirros. Siinä kerrottin hallituksen aikeista yhtiöittää julkinen työnvälitys. Kuvassa toinen kavereista toteaa, että olisi saanut hyvän duunin, mutta kun ei ollut Plussa-korttia.

MyData hengessä henkilötieto tulee olla yksilön itsensä hyödynnettävissä ja hänellä tulee olla mahdollisuus tarkistaa, miten hänen tietojaan käytetään - kuka sitä pääsee katsomaan, käsittelemään, muokkaamaan ja miten tietoja yhdistellään. Ajatelkaapa, miten tekoäly mahtaisi käsitellä tuollaista dataa. Yksilöllä itsellään pitäisi olla mahdollisuus hyötyä kerätystä tiedosta ja analytiikasta. Silloin se parantaisi henkilön itsetuntemusta, elämänhallintaa ja itsensä johtamisen edellytyksiä. Jos taas tietoa käytetään henkilön tarkkailuun hänen itsensä tietämättä, olemme helposti data-analytiikan tummalla puolella. 

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Miten yhdistää unelmien työ ja asiakaslähtöinen liiketoiminta

Henkilöbrändäyksen yhteydessä kuulee usein kysyttävät: mistä sinut tunnetaan? Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä lähdetään kysymyksestä: mistä sinä haluat tulla tunnetuksi? Ero on pieni, mutta merkittävä. Antakaahan kun selitän.

Perinteinen ammatillinen identiteetti rakentuu pitkälle työelämätaitojen tai toimialojen ympärille. Se on laatikkoleikki, jossa tulevaisuutemme halutaan määritellä menneisyyden perusteella. 

Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä tärkeintä on motivaatio ja innostus; mikä sinua inspiroi tai mitkä asiat ovat Sinulle todellä tärkeitä. Voit myös miettiä, mikä asia ärsyttää sinua totaalisesti ja johon haluaisit parannusta. On tärkeää erottaa

• työ, jota tehdään koska sattuu osaamaan asian hyvin ja
• työskentely jonkin asia vuoksi, jonka kokee tärkeäksi ja josta on aidosti kiinnostunut. 

Kun suunnittelet uraloikkaa tai uutta liiketoimintaa, selvitä mitä vaihtoehtoja on jo olemassa ja mitä tarjonnasta vielä puuttuu. Tulevaisuudessa unelmatyö saattaa hyvinkin olla yrittäjämäistä ongelmien ratkaisemista. Niitä toteutetaan projektimaisesti tai sen ajan, kun markkinoilla (ihmisillä) on ratkaisulle tarvetta. Sitten on aika etsiä uusia inspiroivia haasteita, joiden ratkaisemissa voit auttaa muita ja samalla luoda asiakaslähtöistä liiketoimintaa. 

Mistä haaveilit nuorena? 

Hyvä tapa lähteä tutkimusmatkalle omien innostustensa lähteille, on miettiä nuoruuttaan. Millaisia muistoja tulee mieleesi, kun muistelet lapsuuttasi? Entä mitkä asiat olivat superkiinnostavia teininä? Nautitko kavereiden kanssa yhdessä tekemistä, vai keskityitkö omassa rauhassa ideoiden kehittelyyn tai pienoismallien rakenteluun? Mitkä olivat ne syyt, jotka johtivat tietyn ammatin opiskeluun? Jos valitsit koulutuksen toisten mieliksi tai järkisyistä, mikä olisi ollut se ammatti, mistä oikeasti haaveilit?

Meillä kaikilla on omat synnynnäiset lahjakkuutemme, jotka eivät aina pääse näkyviin. Syystä tai toisesta. Avartava kysymys voisi olla: mistä sinut silloin tunnettiin? Tee lista niistä asioista, joita nautit nuoruudessa ja mistä sinulla on hyviä muistoja. Voit katsella vanhoja valokuvia tai kuunnella lempimusiikkiasi niiltä ajoilta. Löydätkö niistä yhteistä nimittäjää? Voisiko näistä asioista tai lahjoistasi nousta joku tänä päivänä relevantti uusi ammatti tai liikeidea?

Itse olin jo nuorella iällä kiinnostunut musiikista, kuvittamisesta ja tarinankerronnasta. Saatoin soittaa tuntikausia pianoa ja piirtää tai maalata kuvia, jotka muuttuivat tarinoiksi. Haaveilin näyttelijän, muusikon tai arkeologin ammateista. Opettelin isäni kanssa erilaisia kieliä Yleisradion kielikurssilla. Olin pohjattoman luova, utelias ja opinhaluinen. Myöhemmin lukiossa kiinnostuin psykologista, ja se oli ehkä ensimmäinen 'järkevä' ammatinvalintaan viittava kiinnostuksen kohde. Toisin kuitenkin kävi: päädyin opiskelemaan kääntämistä ja tulkintaa sekä kauppatieteitä - kieliä ja markkinointia.  

Mikä sinua ärsyttää? 

Tee positiivisten asioiden lisäksi lista asioista, jotka sinua ärsyttävät nykyään - työssä, liikenteessä, asiointipalveluissa tai vapaa-ajalla. Ehkä sinua hiertää jokin yhteiskunnallinen epäkohta, johon haluaisit vaikuttaa. Jos esimerkiksi nautit nuorena pienoismallien tekemisestä, voisiko asuinympäristön kehittämisestä löytyä sinulle mieleinen vaikuttamiskanava? Anna hullujenkin ajatusten tulla esiin ja kirjaa ne kaikki ylös. 

Kun olet kehitellyt erilaisia ratkaisuja epäkohtiin, on aika miettiä ketkä muut arvostaisivat ideaasi ja olisivatko he valmiita maksamaan toteutuksesta? Jos vastaus on kyllä, sinulla saattaa olla markkina uudelle tuotteelle tai palvelukonseptille. 

“You can only become truly accomplished at something you love. Don’t make money your goal. Instead pursue the things you love doing and then do them so well that people can’t take their eyes off of you.” 

Maya Angelou

Haavoittuvuus työelämässä - voiko johtaja olla haavoittuva?

Kun kuulet sanan haavoittuvuus, tuleeko mieleesi ensimmäisenä tietoturva vai inhimilliset tunteet? Onko haavoittuvuus heikkoutta ja voiko työpaikalla olla haavoittuva?

Olen vuoden verran pohtinut tunteiden paikkaa työelämässä. Kesällä löysin professori Brené Brownin kirjat ja kiinnostuin hänen tavastaan lähestyä analyyttisesti aihetta kvalitatiivisen tutkimuksen kautta (grounded theory). Erityisen kiinnostavaa tämä on itsensä johtamisen näkökulmasta.

Brown määrittelee haavoittuvuuden (vulnerability) seuraavasti:

"Haavoittuvuus on epävarmuutta, riskiä ja tunneperäistä itsensä altistamista." 

Verkossa on paljon mielenkiintoisia Brownin puheita ja videoita, mutta yksi kiinnitti erityisesti huomioni. Chase Jarvisin haastattelussa ’Daring Greatly to Unlock Your Creativity’, nousi yleisön joukosta (34’30’’) esiin kysymys, miten haavoittuvuus sopii työelämään. Kysyjä oli nainen ja yrittäjä, jota kiinnosti miten voi olla samalla menestyvä työelämässä ja haavoittuva. Mielenkiintoinen kysymys. 

Brené Brown kertoi tyylilleen uskollisena mielenkiintoisen tositarinan omasta elämästään eräässä esiintymistilaisuudessa. Hän kertoo, että vaikka hänen ydinosaamisensa liittyy nimenomaan häpeään ja haavoittuvaisuuden tunteisiin, yrityksissä halutaan hänet puhumaan… mielellään jostain muusta aiheesta. Ihan mistä tahansa muusta, mutta ei häpeästä ja haavoittuvaisuudesta!  Hassua.
Hän jatkaa. Kuitenkin ne ominaisuudet ja käyttäytymismallit, jota työelämässä nykyään peräänkuulutetaan ovat usein:

luottamus (trust)
sitoutuminen (engagement)
vastuullisuus (accountability)
muutosmyönteisyys (adaptibility to change)
innovaatio (innovation)
luovuus (creativity)

 – ne kaikki vaativat epävarmuuden sietokykyä, riskinottoa ja itsensä tunnetasolla altistamista – siis haavoittuvuutta!



Suomen kielessä ei oikein helposti löydy edes sanoja kuvaamaan tätä. Me puhumme mukavuusalueen ulkopuolelle tulemisesta ja taloudellisesta tai liiketoiminnan riskinotosta, nykyään jopa epäonnistumisestakin – mutta millä sanoilla voimme kuvata emotionaalista riskinottoa, torjutuksi tulemista, naurun alaiseksi joutumista, ilkeää kritiikkiä tai hylätyksi tulemisen tunteita työelämässä? 

Brené Brown kysyy ansiokkaasti videolla, miten voi olla johtaja, jos ei ole valmis kohtamaan haavoittuvuutta ja laittamaan itseään likoon.  Hänen mielestä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten määrittelemme haavoittuvaisuuden. Olen samaa mieltä. Ylipäätänsä tunteista pitäisi uskaltaa puhua enemmän. 

Tämä on mielestäni erityisen tärkeää nyt, kun tekoäly ja data-analytiikka tulee ottamaan ison osan ihmisten ennen hoitamista tehtävistä. Haavoittuvuus on ihmisellä täysin eri asia kuin koneelle. Veikkaan kuitenkin, että keskustelemme enemmän tietojärjestelmien kuin ihmisten haavoittuvuudesta. 

Miten sinun mielestäsi luovuutta ja rohkeutta voisi lisätä työpaikoilla? Millaista on haavoittuvaisuus työpaikalla – ja onko työntekijän ja johtajan haavoittuvaisuus erilaista? 

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Henkilöbrändäyksellä arvot näkyviksi

Törmään usein kysymykseen, mitä ihmettä arvolähtöinen henkilöbrändäys oikein on. Yritän sitä hieman tässä avata.

Arvot ohjaavat jokapäiväistä toimintaamme. Ne ovat elämämme moraalinen koodisto ja teemme valintoja niiden perusteella. Ne kertovat meistä ja motiiveistemme. Millaiset ovat Sinun arvosi? 

Arvoja voi lähestyä useammalla tavalla. Aiemmassa kirjoituksessani Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen käsittelin suomalaisia arvoja. Siinä viittasin professori Shalom Schwartzin arvoteoriaan. Se on yksi, universaali ja mitattava tapa lähestyä arvoja.

Toinen tapa on erilaiset listat, joista voi tunnistaa itselleen tärkeitä henkilökohtaisia arvoja. Tällaisia ovat esimerkiksi turvallisuus, terveys, oppiminen ja itsensä kehittäminen, seikkailu, oikeudenmukaisuus, rikkaus, taloudellinen turvallisuus, itsenäisyys, vaikutusvalta, perinteiden kunnioittaminen, jne. Listat ovat epävirallisia, mutta auttavat hyvin omien, itselleen tärkeiden arvojen tunnistamisessa.

Kolmas tapa lähestyä arvoja on miettiä ketkä ovat henkilöt, joita ihailet ja arvostat. Ketkä ovat sinun elämäsi Hall of Fame'ssa? Valitse spontaanisti 3-5 henkilöä, jotka tulevat mieleesi. Mieti jokaisen kohdalla, mitä ominaisuuksia heissä ihailet? Kirjaa ne ylös. Löydätkö jotain yhteistä nimittäjää tai punaista lankaa, mikä heidät yhdistää? Se mitä muissa ihailet, kertoo usein myös omista arvoistasi. Yllättävää mutta loogista, eikö vain?

Jos siis henkilöbrändäys on sisäinen minäsi ulkoisesti ilmaistuna, niin arvot ovat elämäsi kiintopisteitä, joita vastaan peilaat päätöksiäsi ja tekojasi. Ne määrittävät myös muille sitä, kuka olet ja mitä haluat. Siksi niiden ymmärtäminen ja näkyviksi tekeminen on tärkeää 

Arvot ja viestintä

Sosiaalisessa mediassa johtopäätöksiä vedetään ulkoisesta olemuksesta hyvinkin nopeasti. Kertooko sinun some-persoonasi todellisista arvoistasi ja viestiikö se niitä asioita, joita kohti olet matkalla?

Kun itse tein arvoharjoituksen, huomasin miten vaikeaa on luopua ajatuksesta, että pitäisi pukeutua niin, että tulisi hyväksytyksi tietyn yleisön taholta. Imagokonsulttina olin oppinut varsinaiseksi kameleontiksi. Mietin miten minun tulee sopeuttaa omaa pukeutumistani. Lopulta opettajani ja mentorini sai minut pysähtymään kysymällä: mutta kuka SINÄ olet?

Omat arvoni tai brändiattribuutit ovat rohkea, luova ja hauska - sekä yrittäjähenkinen ja hyväsydäminen. Myös terveys ja aitous ovat tärkeitä arvojani. Silti koen vaikeaksi tuoda niitä kuvien kautta näkyväksi. Ehkä kuulun siihen ikäluokkaan, jolle on iskostettu mieleen, miten tulisi käyttäytyä tai pukeutua, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuitenkin luova ihminen on leikkisä ja kokeilunhaluinen. Jos olet luova ja itseohjautuva, ei kannata näyttää kiltiltä ja kuuliaiselta. Se antaa vain väärän kuvan ja johtaa myöhemmin konflikteihin.  

Onnistuneessa henkilöbrändäksessä kaikki viestintä on linjassa henkilön omien arvojen kanssa: ulkoinen olemus, sosiaalisen median profiilit ja statuspäivitykset, valokuvat ja tuotteet tai palvelut. Rehellisesti määritetyt arvot ja niiden johdonmukainen viestiminen on tärkeää oman hyvinvointimme kannalta. Se voimaannuutta ja antaa itseluottamusta. Samalla se puhuttelee juuri oikeanlaisia sidosryhmiä; sellaisia jotka ovat jo lähtökohtaisesti samalla aaltopituudella ja siten todennäköisesti kiinnostuneita tuotteistamme, palveluistamme tai työpanoksestamme.

Jos tämä herätti kiinnostuksesi, niin ota rohkeasti yhteyttä ja keskustellaan kuinka voisin auttaa sinua tai yritystäsi tekemään arvot näkyviksi. 

Tekemällä arvosi näkyviksi, löydät helpommin oikean yleisösi. 

Henkilöbrändäys ja aitous

Jostain syystä henkilöbrändäys nähdään edelleen vähän epäaitona ja turhanpäiväisenä touhuna. Puhumme usein henkilöbrändin rakentamisesta tai imagon kiillotuksesta. Pohdimme miten hyvin luotu brändikuva vastaa todellisuutta. Entä jos puhuttaisiinkiin omiin arvoihin nojaavan itsensä näköisen elämän luomisesta ja brändin kehityssuunnasta?



Luota vaistoosi ja kuuntele sydäntäsi . 



Vuonna 2012 puhuttiin mediassa vielä ihmisten tuotteistamisesta ja ihmisarvoon kohdistuvista uhkakuvista, nyt on onneksi jo siirrytty puhumaan aitoudesta. Entä jos puhuttaisiinkiin omasta totuudesta: sen määrittelystä, viestimisestä ja visuaalisesta brändäämisestä?  Näin asian muotoilevat nimittäin markkinoinnin ja valmennuksen ammattilaiset Melissa Dawn ja John Germain Leto uudessa Heart Based Business Coaching –valmennusohjelmassaan.

 

• Find Your Truth
• Speak Your Truth
• Brand Your Truth

 

Joo joo... taas jotain elämäntapayrittämistä - Sandals and Candels -osastoa, toteavat varmaan kriittisimmät lukijat tässä kohtaa. Mutta hetkinen, mietitäänpä tarkemmin.

Koko idea arvolähtöisessä brändäyksessä perustuu nimenomaan oman kutsumuksensa ja arvojensa löytämiseen ja hyväksymiseen. Do what you love. Niinhän meille opetetaan. Find your passion, follow your calling. Eikö vain?

Aidossa ja totuudenmukaisessa henkilöbrändäyksessä lähdetään nimenomaan sisältäpäin, ja sitä kautta löydämme elämäämme ne samanhenkiset ihmiset ja asiakkaat,  toivottavasti myös työnantajat tai työntekijät. Usein kuulen kuitenkin sanottavan, että ihmiset ”brändäävät itsensä jotakin varten”.  Voiko silloin oikeasti kuunnella sydäntään ja olla lojaali itselleen?

Kehitystä tuotemyynti edellä

Startup maailma puolestaan on hyvin tuotekeskeinen. Lähdetään jostain tarpeesta, kehitetään siihen ratkaisu, monistetaan tuotetta ja kassakone kilisee. Ajatellaan kuin kone. Niinhän se liiketoiminta menee, tässä olen samaa mieltä Parantaisen Jarin kanssa: liiketoiminta on kone :)  

Eivät nämä kaksi maailmaa toki sulje toisiaan pois. Itseasiassa sydämellä ajattelevien universalistien tulisi oppia myös ajattelemaan työtään talouden tunnuslukujen kautta ja toisin päin: taloudellista menestystä tavoittelevien olisi hyvä muistaa, että raha on vain mittari. Onnellisuus tulee jostain muualta.

Happiness is when what you think, what you say, and what you do are in harmony. – Mahatma Gandhi

Kati Jaakonen - nainen Hellapoliisi® tavaramerkin takana

Tavaramerkki on yksi tapa hyödyntää henkilöbrändiä. Ruokakirjailija ja nettipersoona Hellapoliisi resepteineen on  tuttu monelle kiireisille perheenäideille.  Hellapoliisi.fi sivustolla on kuukausittain noin 200 000 uniikkia kävijää  sekä noin 26,000 Facebook tykkääjää ja  9,400 Twitter seuraajaa. Piirretty kasvollinen logo ja selkeä pinkki-musta värimaailma sai minut uteliaaksi, mikä mahtaa olla tämän brändin tarina, ja päätin selvittää miksi Hellapoliisi on rekisteröity tavaramerkki ja miten kokki Kati Jaakosesta tuli Hellapoliisi.

- Hyvät nimet kannattaa suojata tavaramerkillä, suosittelee Kati Jaakonen

 

 
Kotiäiti hellaa  vahtimassa

Kaikki alkoi syksyllä  2005 kun Katin nuorin lapsi oli  1kk:n ikäinen.  Hän ajatteli, että kotiäitinä ollessaan voisi tehdä jotain muutakin hyödyllistä.  Koska Kati on kokki koulutukseltaan, ruokablogi tuntui luontevalta valinnalta. Päätös blogin perustamisesta  syntyi aika ex tempore, eteisessä.  Katin täti oli lähdössä kotiin miehensä kanssa  ja blogi perustettiin kirjaimellisesti siltä seisomalta.  Yhdessä keksittiin nimimerkki lintu75 (sillä nimellä Katin eno oli häntä pienenä kutsunut)  ja blogi sai nimekseen Hellapoliisi.  Se tuntui sopivalta naiselle, joka on koko ajan hellan ääressä laittamassa ruokaa.

Blogi avattiin Vuodatus.net alustalle, jossa Kati piti sitä harrastuksenomaisesti  pari vuotta.  Hän tunnustaa, ettei ole mikään tietokoneihminen, mutta sai apua bloggaavalta korttiaskartelija tädiltään sekä omalta 12-vuotiaalta lapseltaan, joka opetti äitiä digikameran käytön alkuun. Elämässä kuitenkin sattuu ja tapahtuu: Katista tuli neljän lapsen yksinhuoltaja.  Hän päätti tehdä harrastuksesta ammatin ja perusti toiminimen.  Yrittäjä-yksinhuoltajan alkutaival oli kaikkea muuta kuin helppo.  Toiminimen perustaminen ja Y-tunnus aiheutti sen,  että hän menetti  oikeuden soviteltuun päivärahaan ja yhteiskunnan tukiin, vaikka yksinhuoltaja olikin. Alkavalla yrityksellä ei ollut paljon tuloja, joten Kati työskenteli lisäksi kokkina osa-aikaisesti klo 9-13 viitenä päivänä viikossa alle 1000 euron bruttopalkalla.  Kati oli päättänyt selviytyä, ja kuin ihmeen kaupalla hän 3-4 tunnin yöunilla sai toiminnan käynnistettyä. 

Uusi miesystävä auttoi ammattimaisten nettisivujen rakentamisessa sekä kannusti käymään erilaisissa myyntitapaamissa.  Keittiöstä markkinointitehtäviin hyppääminen oli aikamoinen loikka, Kati tunnustaa. Piti lähteä rakentamaan verkostoja ihan uudenlaisiin piireihin ja opetella oikeastaan ihan uusi kieli.  Kati jakoi käyntikortteja ahkerasti erilaisilla messuilla ja kävi neuvottelemassa ruokakirjasta nimekkään kustantamon kanssa.  Finanssikriisi taisi silloin jo olla ilmassa ja kustantamo ehdotti lama-ajan keittokirjan tekemistä. Luovan esteetikon  ja kustantamon näkemykset eivät oikein kohdanneet, joten ruokakirja jäi odottamaan oikeaa tilaisuutta. 

Eräänä päivä Kati sai yllättävän puhelun hiekkalaatikolla.  Kului hetki,  ennen kuin  Kati tajusi, että tässä voisi olla hänen tilaisuutensa. ”Ootteeks te siis sellainen firma, joka tekee kirjoja” hän ehti huikata luurin, ja siitä sai alkunsa ensimmäinen Hellapoliisi keittokirja.

Oma naama kirjan kannessa arvelutti

Kustantaja ehdotti että kanteen pitäisi saada kirjailijan kasvot.  Ensimmäinen reaktio oli kauhistus;  ei hän nyt niin itserakas tyyppi ole, että oman naaman keittokirjan kanteen laittaisi! Kustantaja kuitenkin vakuutteli, että se on oiva tapa erottua. Satunnainen tapaaminen piirtäjä Ossi Hiekkalan kanssa muistui mieleen ja niin Hellapoliisi kuva lopulta piirrettiin valokuvasta deadlinen huohottaessa niskaan peräti kolmessa päivässä.   

Hellapoliisin pinkki-musta värimaailma on aidosti osa häntä itseään.  Se toistuu niin autossa, kodin ja työhuoneen sisustuksessa kuin kaikessa markkinointimateriaalissakin.  Melko alkuvaiheessa tuttavat totesivat, että nimi  on niin hyvä, että se kannattaisi suojata.  Ja niin Hellapoliisi nimi rekisteröitiin tavaramerkiksi vuonna 2007. Tällä hetkellä se on suojattu 12 luokassa. Myöhemmin myös yhtiön nimeksi tuli Hellapoliisi Oy ja sillä on hallussaan myös Pikkukokki tavaramerkki.

Kilpailumenestystä ja tuotekehitystä

Keittokirjat ja verkkosivusto  ovat saaneet erittäin hyvän vastaanoton. Hellapoliisi merkillä on markkinoitu eri aiheisia kirjoja,  sekä kirjamallista ruokakalenteria, jossa valmiit reseptit koko vuodelle.  Lehtipisteversioina on tehty pokkareita, joilla on 2kk myyntiaika.

Katin ensimmäinen kirja Hellapoliisi® palkittiin vuoden 2010 maailman parhaana keittokirjana bloggaajien sarjassa.  The Gourmand World Cookbook Awards -kilpailun on perustanut Edouard Cointreau, kuuluisien Cointreau-, Frapin- ja Rémy Martin -juomatalojen omistajasuvun jälkeläinen. Menestys herätti kiinnostusta Espanjaa myöten. Kati kertoi naurahtaen, että oli varsin mielenkiintoista yrittää selittää espanjalaiselle toimittajalle, mitä nimi Hellapoliisi tarkoittaa: pirttihirmua tai naispuolista poliisia, joka vahtii hellaa J  Sittemmin kilpailun järjestäjät ovat valinneet useita Katin kirjoja edustamaan Suomea. Viime vuonna häneltä oli ehdolla kolme kirjaa.  Itse kilpailu käytiin Pekingissä, jossa Kati oli myös paikalla.

Hellapoliisi brändiä on kotimaassa hyödynnetty jo useammissa  tuoteryhmissä: kertakäyttökäsineissä, Tacticin kanssa kehitetyissä Hellapoliisi lauta- ja korttipeleissä, sekä MySoda laitteelle kehitetty limutiiviste Pink Pommis. 

Hellapoliisi keskustelee ja ottaa kantaa

Vaikka Katilla on hymy herkässä, niin hänellä on aina ollut vahvat oma mielipiteet asioista.  Avoimena ja  puheliaana ihmisenä hänelle on luontevaa osallistua vilkkaasti keskusteluun myös sosiaalisessa mediassa. Häntä kiinnostaa myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen.  Yrittäjien aseman kehittämiseksi hän perusti yhdessä yrittäjäkollegoidensa kanssa #sori15 liikkeen, joka onkin herättänyt paljon keskustelua pienyrittäjien tilanteesta. Sori#15 ryhmä on käynyt lobbaamassa asiaa eduskuntaa myöten.   

Liiketoiminnan kehittäminen on kestävyyslaji

Kati on kertonut avoimesti oman yrittäjätaipaleen alkuhaasteista. Pikavoittoja ei ole jaettu, mutta kehitys on aina mennyt sykäyksittäin ja yllättävienkin käänteiden kautta.  Hän on oppinut että yrittäjän leipä tulee monista pienistä puroista, ja pitää olla valmistautunut yllättäviinkiin muutoksiin tai menetyksiin asiakassuhteissa tai perhepiirissä.   Yt-neuvottelujen irtisanomisarpa oli kova isku yrittäjän perheelle.  Tulevaisuus näyttää nyt kuitenkin jälleen valoisalta; yritys on onnistunut kasvamaan ja on taloudellisesti hyvässä kunnossa. Myös uusia tuotekehitysaihioita on kehitysputkessa, joten odotamme mielenkiinnolla mitä Hellapoliisin yhden naisen idearikas tuotekehitysosasto seuraavaksi tuokaan markkinoille.