Mikä tekee ihmisestä onnellisen?

Näin vuoden lopussa on aina hyvä tehdä jonkinlainen tilinpäätös menneestä vuodesta. Tähän vuoteen on mahtunut mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia, mutta myös pettymystä ja luopumisia. Se palautti minut ElämänTimantti® konseptin sloganiin: ”Onnellisuus on oikeita valintoja”. Mikä tekee ihmisestä onnellisen?

Joulukuun puolessa välissä järjestettiin Talihallissa Helsingissä squash näytösottelu. Moninkertainen Suomen mestari ja ammattilainen Olli Tuominen oli kutsunut vieraakseen saksalaisen, maailman rankingissa tällä hetkellä 10. olevan Simon Rösnerin. Paikalla oli lajin seniori- ja junioriharrastajia sekä Chocolate Angel a.k.a. Verena Rentrop.

Pelin jälkeen moni tapahtumaan osallistuja sai kuulla Verenan suusta kysymyksen: ”May I offer you a piece of happiness?” kun hän raotti salaperäisen taikalaatikon kantta. Yleensä ihmiset reagoivat ensin hämmästyksellä, ja sitten hymy levisi heidän kasvoilleen. Chocolate Angel on hyvän mielen lähettiläs, joka lisää työyhteisöjen positiivista energiaa. Tämä tekee Verenan onnelliseksi. Entisellä työurallaan Nokialla hänet tunnettiin siitä, että hän yhdisti ihmisiä. Nyt hän on ollut oman yrityksensä lisäksi mukana perustamassa NokiaPeople yhteisöä, jonka mottona on ”Connecting Humanity”.

Rasmus Sirkiä (disclaimer: kyllä, hän on sukua) on nuori urheilija, joka rakastaa squashia. Hän nauttii pelaamisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Urheilulukion ohella hän unelmoi insinööriopinnoista, Formula Student kilpailusta ja menestyvän verkkoliiketoiminnan kehittämisestä. Simon Rösner on ollut yksi hänen esikuvistaan urheilussa. Vielä vuosi sitten hän ei olisi voinut kuvitella juttelevansa idolinsa kanssa saati poseeraavansa fanikuvassa. Kiitos Verenan, vuonna 2016 siitä tuli totta. 

Rasmus met Simon and The Chocolate Angel

Chocolate Angel yllätti myös squash ammattilaisen pelin jälkeen Sweet Spotlight kysymyksellään, luonnollisesti äidinkielellään saksaksi. Se yllätti ja ilahdutti täydet viisi erää urakoinutta pelaajaa. Verena halusi tietää, mikä tekee ammattiurheilijan onnelliseksi. ”Gewinnen und zu Hause sein” eli voittaminen ja kotona oleminen. Urheilijan työssä matkapäiviä riittää, joten rankan työn vastapainona kodin tärkeys korostuu. Saksalaisille tyypillisesti, hän esitti myös Verenalle vastakysymyksen ja halusi tietää, mitä Chocolate Angel oikein tekee. Vastauksen kuultuaan hän totesi, että sehän on maailman paras työ, tehdä ihmisiä onnelliseksi!

Kuvaan kätkeytyy vielä neljäskin tarina, kameran linssin takaa. Mikä tekee minut, Helin onnelliseksi? Rakastan ihmisten valmentamista ja sparraamista. Palkitsevaa on, kun he saavuttavat tavoitteensa ja pystyvät hyödyntämään täysin omaa potentiaaliaan. Unelmasta toteutuneeksi tapahtumaksi tai ideasta toimivaksi konseptiksi, siitä nautin. Se on kuin pisteiden yhdistelemistä, connecting the dots. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut, että tarvitsen muutakin: haluan olla osa jotain isompaa, kaipaan yhteisöllisyyttä. Siksi olen tehnyt päätöksen: ensi vuonna jatkan jonkun toisen palveluksessa. Siten pystyn paremmin palvelemaan muita ja auttamaan niin ihmisten kuin liiketoiminnan kehittämisessä.

Olen kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä, joiden kanssa olen saanut työskennellä ja oppia heiltä. Iso kiitos siitä. Tämä blogi päättyy tältä erää tähän.

Toivotan kaikille Ihanaa ja Inspiroivaa Uutta Vuotta 2017.
Kohti uusia alkuja!

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Työmarkkinoille luvassa kahden luukun loukku

Julkaisten tämän blogin uudestaan 29.11.2018, koska näyttää siltä, että nyt sosiaaliturvan kokonaisuudistus alkaa näkyä julkisuudessa ja nousee ilmeisesti yhdeksi tärkeäksi vaaliteemaksi kevään 2019 vaaleissa.

Kuten olemme saaneet lehdistä lukea sekä Suomessa että varsinkin Englannin Universal Credit mallin vaikuttavuus ei ole mennyt ihan nappiin.

Uuden työn murroksessa tulisi muistaa myös inhimillisyys. Mikään algoritmi ei tule korvaamaan sosiaalityötä tai asiakkaiden vuorovaikutteista neuvontaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että sosiaaliohjaajista on tulossa atk-tukihenkilöitä. Se ei liene ihan ollut tarkoitus.

Myös harkinnanvaraisesta tuesta leikataan, asumismenoja "kohtuullisestaan" eli leikataan toimeentulotuen perusosaa vastaavalla summalla. Rangaistaan siis siitä, että ihminen ei onnistu löytämään joko työtä tai 675 euron hintaista asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Kuulostaako kohtuulliselta ja oikeudenmukaiselta?

Mutta katsotaan miten asia etenee. Toimi2030 hanke on tärkeä ja siitä pitää käydä avointa, julkista keskustelua.


***

21.12.2016

Ensi vuonna on tulossa isoja uudistuksia työmarkkinoille ja sosiaaliturvaan. Työn vastaanottamista pyritään tekemään kannustavammaksi. Samaan aikaan toimeentulotuen perusosa siirtyy Kelaan ja harkinnanvarainen tuki jää kunnille.

Tarkoitus on varmasti hyvä. Toteutuksessa voi tulla haasteita, erityisesti keikkatöitä tai silpputyötä tekeville. Käytännössä täydentävää tukea myönnetään esim. lasten päivähoitomenoihin tai muihin erityiskuluihin, kuten lasten harrastusmenoihin. Joskus laskennassa lasketaan alaikäisen opintoraha perustoimeentulossa vanhempien tuloksi ja sitten taas tehdään uusi päätös täydentävänä toimeentulotukena toiselta momentilta, jolla paikataan täysmääräisesti tuloksi laskettu eli vähennetty opintoraha. Ensi vuonna tämä siis  tehdään kahdelta luukulta, mikä kuormittaa erityisesti lapsiperheitä.  

Keikkatyöläistä näyttäisi uhkaavan melkoinen kuitti- ja tositekaruselli: jokaisesta tehdystä työstä, tulee toimittaa palkkakuitti sekä Kelaan että kunnan toimeentulotukipäätöksiä tekevälle työntekijälle.

Kelan hankepäällikkö Heli Kauhanen kertoi, että eduskunnassa on esitetty seuraava kirjallinen kysymys (KK 644/2016 vp) asiakkaan mahdollisuudesta henkilökohtaiseen keskusteluun ministeri Rehulalle vastattavaksi: 

"Onko ministeri tietoinen, että toimeentulotukiasiakkaan oikeutta henkilökohtaiseen keskusteluun eli toimeentulotukilain 14 e §:n toteutumista ei ole seurattu ja valvottu kaikissa kunnissa ja   

miten ministeri aikoo jatkossa seurata ja valvoa määräajan toteutumista sekä Kelalle siirtyvän perustoimeentulotuen että kuntien vastuulle jäävien ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen osalta? "

What gets measured gets done. Nykyisillä mittareilla mitataan lähinnä prosessin tehokkuutta, eli sitä että päätös (hyvä tai huono, oikea tai väärä) tehdään 7 vrk kuluessa. Siitä voi sitten valittaa ja valituksen käsittely on n. 4-6 kk.

Pahoin pelkään, että epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät henkilöt joutuvat ensi vuonna kahden luukun loukkuun ilman mahdollisuutta selvittää elämäntilanteensa kokonaisuutta, johon harkinnan tulisi perustua.

Kehotan siis lapsiperheitä, pienyrittäjiä, itsensä työllistäjiä ja keikkatyöläisiä erityiseen tarkkaavaisuuteen ja etukäteissuunnitteluun sosiaaliturvan ja toimeentulotuen osalta.  Tilanteen tekee erityisen haastavaksi se, että Kela (päinvastoin kuin Verohallinto) ei voi antaa ennakkopäätöksiä tai linjauksia etukäteen.

Riskinotto kannattaa hyperkilpailussa

Olen mielenkiinnolla seurannut tämän vuoden Englannin X Factoria sekä Saara Aallon huikeaa taistelua viikko viikolta. Viikolla 8 alkaa kisaväsymys varmasti painaa ja samalla pitäisi pystyä lataamaan vielä jotain uutta pöytään. Tällä viikolla minua puhutteli esityksistä eniten Saaran Winner Takes It All ja Matt Terryn Alive. 

Saara on ollut hyvä kautta linjan, mutta nyt hänen versionsa ABBA klassikosta tuntui kuin uudelta kappaleelta. Sovitus oli hieno, samoin esitys. Siinä oli vahva tarina, miltä tuntuu jäädä toiseksi - vaikkapa laulukilpailuissa. Kappale toimii mainiosti myös Spotifysta kuunneltuna. 




Matt Terry on ollut toinen suosikkini aivan alusta lähtien. Kuten tuomarit sanovat, he's got a golden voice. Tällä viikolla ihastuin hänen versioonsa Sian kappaleesta. Siinä oli hienosti tuotu esiin draaman kaari ja varsinainen tunteiden vuoristorata. Sanat tulivat hyvin esiin ja perheraatimme kisakatsomossa totesi yksimielisesti, että 'se veti niin tunteella'.

Ensin suru ja tuska, sitten viha ja lopulta vapautunut voiton tunne ja ilo: 'I'm Alive'. Falsetin sijaan hän käytti rintaääntä ja growlia, joka toi esitykseen lisää potkua. Tuskan sijaan siinä oli voitontahtoa.

Itse asiassa esityksessä kiteytyi hienosti Brene Brownin kuvaama haavoittuvuus ja Rising Strong. Ei huono?! Miehen tunteet ovat edelleen vähän tabu, joten on hienoa nähdä tällainen esitys ja omakohtainen tarina. Vaatii melkoista rohkeutta avata sielunsa suorassa lähetyksessä koko maailmalle.
 




Molemmat laulajat ottivat esityksissään riskejä, tekivät itsensä haavoittuviksi ja kuten Simon Cowell totesi:

"In order to win you need to show passion and commitment and that's what you've shown tonight. Congratulations!" 

Tällaista riskinottoa ja itsensä ylittämistä tarvitaan myös muualla yhteiskunnassa. Kuinka moni meistä on valmis laittamaan itsemme alttiiksi epäonnistumiselle ja tulemaan tunnetasolla mukavuusalueen ulkopuolelle näin isosti? Hyperkilpailussa ei pärjää pelaamalla varman päälle ja pitämällä kiinni tutusta ja turvallisesta. Olisiko aika uskaltaa ja tehdä uuden vuoden lupaus jo nyt, vähän etukäteen?

Mitä sinä aiot uskaltaa ensi vuonna?

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Profilointi ja data-analytiikka työllisyydenhoidossa

Muutama vuosi sitten Helsinki juhli maailman muotoilupääkaupunkina, World Design Capital 2012. Yksi hankkeista oli My e-Design ja Talent Studio. Näin jälkikäteen ajatellen, Sosiaalivirasto taisi olla hyvinkin aikaansa edellä: vasta nyt, vuonna 2016 Suomessa on herätty Big Dataan ja MyDataan. Profiloinnista on alettu puhua enemmän sekä markkinoinnissa että julkisella sektorilla. Helsingissä mm. Apottia rakennetaan Big Data alustaksi.

Talent Studio hanketta käytiin tuolloin esittelemässä myös ulkomailla. (Lähde: www-old.eurocities.eu). Idea sinänsä on hyvä, mutta itselleni heräsi kysymys: miten kerättyä dataa käytetään profilointiin ja onko henkilöllä itsellään tietoa, mitä tietoa hänestä kerätään ja miten sitä yhdistellään eli miten hänen henkilötietojaan käytetään? Miten EU:n tietosuoja-asetus suhtautuu työnhakuvalmennuksessa tehtävään profilointiin ja data-analytiikkaan? 

Kuva 1:Talent Studion kohderyhmät, 2012.

Kuva 2: Ideaaliasiakkaan profiili, 2012.

Kuva 3: Valmennusmodulit, 2012.

Kuva 4: Profiloinnin muuttujat, 2012. 

Erityisesti Kuva 4, jossa on 20 erilaista profiloinnin muuttujaa, herätti minussa ihmetystä. Voiko henkilötietolain (tai muun lain) nojalla kerätä tällaisia tietoja työnhakijoita tai nykyisistä työntekijöistä ilman heidän suostumustaan profilointiin:

ikä, henkilökohtaiset ominaisuudet, taloudellinen asema, ammatti, koulutus, ICT (taidot vai käytettävissä oleva laite?), kielitaito, sosiaaliset verkostot, asunto ja auto, arvot ja asenteet, tavoitteet ja motivaatio, harrastukset, vapaa-aika, kulutustottumukset, henkilökohtainen tietohallinto, viikko- ja päivärytmi, hallinnolliset palvelut, habitus ja viiteryhmät, roolit sekä persoonallisuus.

Kun työllisyydenhoito on siirtymässä sote-uudistukessa maakunnille kysymys henkilötietojen keräämisestä, tietosuojasta ja profiloinnista lienee hyvinkin ajankohtainen. Entä miten tieto virtaa Kelan ja kuntien tai maakuntien välillä työllisyydenhoitoasioissa? Yhdistetäänkö sote-tietoihin esimerkiksi Trafin tietoja tai muuta avointa dataa? Luovutetaanko tietoja myös yrityksille?

Sunnuntain Helsingin Sanomissa (20.11.2016) oli Karlssonin hauskan oivaltava pilapiirros. Siinä kerrottin hallituksen aikeista yhtiöittää julkinen työnvälitys. Kuvassa toinen kavereista toteaa, että olisi saanut hyvän duunin, mutta kun ei ollut Plussa-korttia.

MyData hengessä henkilötieto tulee olla yksilön itsensä hyödynnettävissä ja hänellä tulee olla mahdollisuus tarkistaa, miten hänen tietojaan käytetään - kuka sitä pääsee katsomaan, käsittelemään, muokkaamaan ja miten tietoja yhdistellään. Ajatelkaapa, miten tekoäly mahtaisi käsitellä tuollaista dataa. Yksilöllä itsellään pitäisi olla mahdollisuus hyötyä kerätystä tiedosta ja analytiikasta. Silloin se parantaisi henkilön itsetuntemusta, elämänhallintaa ja itsensä johtamisen edellytyksiä. Jos taas tietoa käytetään henkilön tarkkailuun hänen itsensä tietämättä, olemme helposti data-analytiikan tummalla puolella. 

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Miten yhdistää unelmien työ ja asiakaslähtöinen liiketoiminta

Henkilöbrändäyksen yhteydessä kuulee usein kysyttävät: mistä sinut tunnetaan? Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä lähdetään kysymyksestä: mistä sinä haluat tulla tunnetuksi? Ero on pieni, mutta merkittävä. Antakaahan kun selitän.

Perinteinen ammatillinen identiteetti rakentuu pitkälle työelämätaitojen tai toimialojen ympärille. Se on laatikkoleikki, jossa tulevaisuutemme halutaan määritellä menneisyyden perusteella. 

Arvolähtöisessä henkilöbrändäyksessä tärkeintä on motivaatio ja innostus; mikä sinua inspiroi tai mitkä asiat ovat Sinulle todellä tärkeitä. Voit myös miettiä, mikä asia ärsyttää sinua totaalisesti ja johon haluaisit parannusta. On tärkeää erottaa

• työ, jota tehdään koska sattuu osaamaan asian hyvin ja
• työskentely jonkin asia vuoksi, jonka kokee tärkeäksi ja josta on aidosti kiinnostunut. 

Kun suunnittelet uraloikkaa tai uutta liiketoimintaa, selvitä mitä vaihtoehtoja on jo olemassa ja mitä tarjonnasta vielä puuttuu. Tulevaisuudessa unelmatyö saattaa hyvinkin olla yrittäjämäistä ongelmien ratkaisemista. Niitä toteutetaan projektimaisesti tai sen ajan, kun markkinoilla (ihmisillä) on ratkaisulle tarvetta. Sitten on aika etsiä uusia inspiroivia haasteita, joiden ratkaisemissa voit auttaa muita ja samalla luoda asiakaslähtöistä liiketoimintaa. 

Mistä haaveilit nuorena? 

Hyvä tapa lähteä tutkimusmatkalle omien innostustensa lähteille, on miettiä nuoruuttaan. Millaisia muistoja tulee mieleesi, kun muistelet lapsuuttasi? Entä mitkä asiat olivat superkiinnostavia teininä? Nautitko kavereiden kanssa yhdessä tekemistä, vai keskityitkö omassa rauhassa ideoiden kehittelyyn tai pienoismallien rakenteluun? Mitkä olivat ne syyt, jotka johtivat tietyn ammatin opiskeluun? Jos valitsit koulutuksen toisten mieliksi tai järkisyistä, mikä olisi ollut se ammatti, mistä oikeasti haaveilit?

Meillä kaikilla on omat synnynnäiset lahjakkuutemme, jotka eivät aina pääse näkyviin. Syystä tai toisesta. Avartava kysymys voisi olla: mistä sinut silloin tunnettiin? Tee lista niistä asioista, joita nautit nuoruudessa ja mistä sinulla on hyviä muistoja. Voit katsella vanhoja valokuvia tai kuunnella lempimusiikkiasi niiltä ajoilta. Löydätkö niistä yhteistä nimittäjää? Voisiko näistä asioista tai lahjoistasi nousta joku tänä päivänä relevantti uusi ammatti tai liikeidea?

Itse olin jo nuorella iällä kiinnostunut musiikista, kuvittamisesta ja tarinankerronnasta. Saatoin soittaa tuntikausia pianoa ja piirtää tai maalata kuvia, jotka muuttuivat tarinoiksi. Haaveilin näyttelijän, muusikon tai arkeologin ammateista. Opettelin isäni kanssa erilaisia kieliä Yleisradion kielikurssilla. Olin pohjattoman luova, utelias ja opinhaluinen. Myöhemmin lukiossa kiinnostuin psykologista, ja se oli ehkä ensimmäinen 'järkevä' ammatinvalintaan viittava kiinnostuksen kohde. Toisin kuitenkin kävi: päädyin opiskelemaan kääntämistä ja tulkintaa sekä kauppatieteitä - kieliä ja markkinointia.  

Mikä sinua ärsyttää? 

Tee positiivisten asioiden lisäksi lista asioista, jotka sinua ärsyttävät nykyään - työssä, liikenteessä, asiointipalveluissa tai vapaa-ajalla. Ehkä sinua hiertää jokin yhteiskunnallinen epäkohta, johon haluaisit vaikuttaa. Jos esimerkiksi nautit nuorena pienoismallien tekemisestä, voisiko asuinympäristön kehittämisestä löytyä sinulle mieleinen vaikuttamiskanava? Anna hullujenkin ajatusten tulla esiin ja kirjaa ne kaikki ylös. 

Kun olet kehitellyt erilaisia ratkaisuja epäkohtiin, on aika miettiä ketkä muut arvostaisivat ideaasi ja olisivatko he valmiita maksamaan toteutuksesta? Jos vastaus on kyllä, sinulla saattaa olla markkina uudelle tuotteelle tai palvelukonseptille. 

“You can only become truly accomplished at something you love. Don’t make money your goal. Instead pursue the things you love doing and then do them so well that people can’t take their eyes off of you.” 

Maya Angelou

Haavoittuvuus työelämässä - voiko johtaja olla haavoittuva?

Kun kuulet sanan haavoittuvuus, tuleeko mieleesi ensimmäisenä tietoturva vai inhimilliset tunteet? Onko haavoittuvuus heikkoutta ja voiko työpaikalla olla haavoittuva?

Olen vuoden verran pohtinut tunteiden paikkaa työelämässä. Kesällä löysin professori Brené Brownin kirjat ja kiinnostuin hänen tavastaan lähestyä analyyttisesti aihetta kvalitatiivisen tutkimuksen kautta (grounded theory). Erityisen kiinnostavaa tämä on itsensä johtamisen näkökulmasta.

Brown määrittelee haavoittuvuuden (vulnerability) seuraavasti:

"Haavoittuvuus on epävarmuutta, riskiä ja tunneperäistä itsensä altistamista." 

Verkossa on paljon mielenkiintoisia Brownin puheita ja videoita, mutta yksi kiinnitti erityisesti huomioni. Chase Jarvisin haastattelussa ’Daring Greatly to Unlock Your Creativity’, nousi yleisön joukosta (34’30’’) esiin kysymys, miten haavoittuvuus sopii työelämään. Kysyjä oli nainen ja yrittäjä, jota kiinnosti miten voi olla samalla menestyvä työelämässä ja haavoittuva. Mielenkiintoinen kysymys. 

Brené Brown kertoi tyylilleen uskollisena mielenkiintoisen tositarinan omasta elämästään eräässä esiintymistilaisuudessa. Hän kertoo, että vaikka hänen ydinosaamisensa liittyy nimenomaan häpeään ja haavoittuvaisuuden tunteisiin, yrityksissä halutaan hänet puhumaan… mielellään jostain muusta aiheesta. Ihan mistä tahansa muusta, mutta ei häpeästä ja haavoittuvaisuudesta!  Hassua.
Hän jatkaa. Kuitenkin ne ominaisuudet ja käyttäytymismallit, jota työelämässä nykyään peräänkuulutetaan ovat usein:

luottamus (trust)
sitoutuminen (engagement)
vastuullisuus (accountability)
muutosmyönteisyys (adaptibility to change)
innovaatio (innovation)
luovuus (creativity)

 – ne kaikki vaativat epävarmuuden sietokykyä, riskinottoa ja itsensä tunnetasolla altistamista – siis haavoittuvuutta!



Suomen kielessä ei oikein helposti löydy edes sanoja kuvaamaan tätä. Me puhumme mukavuusalueen ulkopuolelle tulemisesta ja taloudellisesta tai liiketoiminnan riskinotosta, nykyään jopa epäonnistumisestakin – mutta millä sanoilla voimme kuvata emotionaalista riskinottoa, torjutuksi tulemista, naurun alaiseksi joutumista, ilkeää kritiikkiä tai hylätyksi tulemisen tunteita työelämässä? 

Brené Brown kysyy ansiokkaasti videolla, miten voi olla johtaja, jos ei ole valmis kohtamaan haavoittuvuutta ja laittamaan itseään likoon.  Hänen mielestä meidän pitäisi käydä enemmän keskustelua siitä, miten määrittelemme haavoittuvaisuuden. Olen samaa mieltä. Ylipäätänsä tunteista pitäisi uskaltaa puhua enemmän. 

Tämä on mielestäni erityisen tärkeää nyt, kun tekoäly ja data-analytiikka tulee ottamaan ison osan ihmisten ennen hoitamista tehtävistä. Haavoittuvuus on ihmisellä täysin eri asia kuin koneelle. Veikkaan kuitenkin, että keskustelemme enemmän tietojärjestelmien kuin ihmisten haavoittuvuudesta. 

Miten sinun mielestäsi luovuutta ja rohkeutta voisi lisätä työpaikoilla? Millaista on haavoittuvaisuus työpaikalla – ja onko työntekijän ja johtajan haavoittuvaisuus erilaista? 

Heli Sirkiä (BBA, MBA) on henkilöbrändäys- ja muutosvalmentaja, joka on kiinnostunut luovuudesta, tarinankerronnasta ja data-analytiikasta.

Henkilöbrändäyksellä arvot näkyviksi

Törmään usein kysymykseen, mitä ihmettä arvolähtöinen henkilöbrändäys oikein on. Yritän sitä hieman tässä avata.

Arvot ohjaavat jokapäiväistä toimintaamme. Ne ovat elämämme moraalinen koodisto ja teemme valintoja niiden perusteella. Ne kertovat meistä ja motiiveistemme. Millaiset ovat Sinun arvosi? 

Arvoja voi lähestyä useammalla tavalla. Aiemmassa kirjoituksessani Miten istuu henkilöbrändäys suomalaiseen arvosceneen käsittelin suomalaisia arvoja. Siinä viittasin professori Shalom Schwartzin arvoteoriaan. Se on yksi, universaali ja mitattava tapa lähestyä arvoja.

Toinen tapa on erilaiset listat, joista voi tunnistaa itselleen tärkeitä henkilökohtaisia arvoja. Tällaisia ovat esimerkiksi turvallisuus, terveys, oppiminen ja itsensä kehittäminen, seikkailu, oikeudenmukaisuus, rikkaus, taloudellinen turvallisuus, itsenäisyys, vaikutusvalta, perinteiden kunnioittaminen, jne. Listat ovat epävirallisia, mutta auttavat hyvin omien, itselleen tärkeiden arvojen tunnistamisessa.

Kolmas tapa lähestyä arvoja on miettiä ketkä ovat henkilöt, joita ihailet ja arvostat. Ketkä ovat sinun elämäsi Hall of Fame'ssa? Valitse spontaanisti 3-5 henkilöä, jotka tulevat mieleesi. Mieti jokaisen kohdalla, mitä ominaisuuksia heissä ihailet? Kirjaa ne ylös. Löydätkö jotain yhteistä nimittäjää tai punaista lankaa, mikä heidät yhdistää? Se mitä muissa ihailet, kertoo usein myös omista arvoistasi. Yllättävää mutta loogista, eikö vain?

Jos siis henkilöbrändäys on sisäinen minäsi ulkoisesti ilmaistuna, niin arvot ovat elämäsi kiintopisteitä, joita vastaan peilaat päätöksiäsi ja tekojasi. Ne määrittävät myös muille sitä, kuka olet ja mitä haluat. Siksi niiden ymmärtäminen ja näkyviksi tekeminen on tärkeää 

Arvot ja viestintä

Sosiaalisessa mediassa johtopäätöksiä vedetään ulkoisesta olemuksesta hyvinkin nopeasti. Kertooko sinun some-persoonasi todellisista arvoistasi ja viestiikö se niitä asioita, joita kohti olet matkalla?

Kun itse tein arvoharjoituksen, huomasin miten vaikeaa on luopua ajatuksesta, että pitäisi pukeutua niin, että tulisi hyväksytyksi tietyn yleisön taholta. Imagokonsulttina olin oppinut varsinaiseksi kameleontiksi. Mietin miten minun tulee sopeuttaa omaa pukeutumistani. Lopulta opettajani ja mentorini sai minut pysähtymään kysymällä: mutta kuka SINÄ olet?

Omat arvoni tai brändiattribuutit ovat rohkea, luova ja hauska - sekä yrittäjähenkinen ja hyväsydäminen. Myös terveys ja aitous ovat tärkeitä arvojani. Silti koen vaikeaksi tuoda niitä kuvien kautta näkyväksi. Ehkä kuulun siihen ikäluokkaan, jolle on iskostettu mieleen, miten tulisi käyttäytyä tai pukeutua, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuitenkin luova ihminen on leikkisä ja kokeilunhaluinen. Jos olet luova ja itseohjautuva, ei kannata näyttää kiltiltä ja kuuliaiselta. Se antaa vain väärän kuvan ja johtaa myöhemmin konflikteihin.  

Onnistuneessa henkilöbrändäksessä kaikki viestintä on linjassa henkilön omien arvojen kanssa: ulkoinen olemus, sosiaalisen median profiilit ja statuspäivitykset, valokuvat ja tuotteet tai palvelut. Rehellisesti määritetyt arvot ja niiden johdonmukainen viestiminen on tärkeää oman hyvinvointimme kannalta. Se voimaannuutta ja antaa itseluottamusta. Samalla se puhuttelee juuri oikeanlaisia sidosryhmiä; sellaisia jotka ovat jo lähtökohtaisesti samalla aaltopituudella ja siten todennäköisesti kiinnostuneita tuotteistamme, palveluistamme tai työpanoksestamme.

Jos tämä herätti kiinnostuksesi, niin ota rohkeasti yhteyttä ja keskustellaan kuinka voisin auttaa sinua tai yritystäsi tekemään arvot näkyviksi. 

Tekemällä arvosi näkyviksi, löydät helpommin oikean yleisösi.